Ruotsin suurin ammatillinen keskusjärjestö LO hyväksyi syyskuun alun edustajakokouksessaan työajan viiden päivän lyhentämisvaatimukseen. Vaatimus on osoitettu maan hallitukselle, jotta se tekisi esityksen eduskunnalle lainmuutokseksi.

LO ajaa mallia, jossa työntekijällä on oikeus päättää, pidentääkö hän lomaansa vai käyttääkö hän edun vapaapäivinä tai -tunteina. Edustajakokouksessa aiheesta keskusteltiin pitkään ja monipuolisesti. Muun muassa paperityöläisten edustajat esittivät omien hyvien kokemustensa perusteella työajan lyhennyksen ajamista sopimusteitse. Päätös syntyi kompromissina, josta ei äänestetty.

Yhdysvallat:
Protesti dieselin
hintaa vastaan
Oaklandin satamassa

Oaklandin sataman yksityiset konttikuskit aloittivat syyskuun alussa protestin dieselin korkeita hintoja vastaan. Oakland sijaitsee San Franciscon naapurissa Yhdysvaltojen länsirannikolla. Kuljettajat vaativat sataman, Kalifornian ja liittovaltion viranomaisilta ratkaisuja, jotka pelastavat pienyrittäjät konkursseilta. Protestoijat toimivat tanskalaisen Maerskin alihankkijoina. Satamatyöläisten paikallinen ammattiosasto on tarjoutunut välittämään kiistassa. Osasto on kampanjoinut sataman pienyrittäjien oikeuksien puolesta yli vuoden.

Benin:
Tuhansia mopotakseja

Beninin tasavallassa Länsi-Afrikassa, kuten monissa muissakin kehitysmaissa, moposta on tullut joukkokuljetuksen tärkeä osa. Yksin pääkaupungissa Cotonoussa toimii 40 000 mopotaksia, raportoi Kansainvälisen työjärjestön ILO:n World of Work -lehti.

Hyödyt ovat ilmeiset. Mopotaksit vastaavat tehokkaasti kansalaisten kuljetustarpeisiin ja itse kuljettajat työllistyvät. Lisäksi ala työllistää korjaajia sekä varaosien ja polttoaineen myyjiä.

Haittoihin kuuluvat ilman saastuminen, melu ja lukuisat onnettomuudet. Lehden kirjoittajan mukaan ruuhka-aikoina pakokaasu rajoittaa näkyvyyden Cotonoun keskustassa sataan metriin. Ajokulttuuri on vaarallinen. Mopoiluun ei tarvita minkäänlaista ajolupaa.

Nainen 40 tonnin rekan ratissa on vielä niin harvinainen näky, että verkkojulkaisu MSNBC teki hiljattain jutun alalla tänä vuonna Yhdysvalloissa aloittaneesta Amy Brookerista. Parikymmentä vuotta sitten lukion päättänyt kuljettaja on aina tuntenut vetoa isoisiin laitteisiin.

Kolmen lapsi äiti osallistui keväällä kuuden viikon kuljettajakurssille ammattiliitto Teamstersien lähes 30 000 markan stipendin turvin. Ajo-opetuksen osuus oli 40 tuntia. Ensimmäinen työnantaja antoi toiset kuusi viikkoa koulutusta ennen kuin Brooker pantiin yksinään matkaan raskaan kuorman kanssa.

Kanada:
Rahankuljettajat palkkalakossa

Securicorin 600 rahankuljettajaa aloitti syyskuun alussa lakon Kanadan preeria-alueen Manitobassa ja Saskatchewanissa. Työläiset vaativat korotusta palkkoihinsa. Heille maksetaan keskimäärin 11 Kanadan dollaria tunnissa (1 Kanadan dollari on 4,6 Suomen markkaa). Alin palkka on vain 8 dollaria.

UPS:n kuljettajat ansaitsevat verkkojulkaisu canada.com:n mukaan samalla alueella tavallisessa pakettiliikenteessä 17-20 dollaria. Edmontonissa Securicor maksaa 16 dollaria. Sekä Securicorin että UPS:n työntekijät ovat järjestäytyneet ammattiliitto Teamsterseihin.

Intia:
Tammikuun lakko
johti kymmenen
vuoden sopimukseen

Intian yhdessätoista suurimmassa satamassa 97 000 työläistä on saanut pitkän kamppailun tuloksena uuden työehtosopimuksen. Se on voimassa kymmenen vuotta alkaen taannehtivasti vuoden 1998 alusta, jolloin edellisen sopimuksen voimassaoloaika päättyi. Viime tammikuussa satamatyöläiset painostivat työnantajia lakolla. Edellinen sopimus oli viisivuotinen.

Palkkoja nostetaan 27,5 prosenttia. Lisäksi erilaiset lisät nousevat. Sopimus takaa työntekijöille myös oikeuden runsaan 1 800 markan palkkaennakkoon tietokoneen ostoa varten. Ennakko vedetään palkasta tasasuurina erinä neljänä seuraavana vuotena.

All-India Port and Dock Workers Federationin johtaja Mohammed Hanif luonnehtii sopimusta hyväksi, kun otetaan huomioon sataman työnantajaorganisaatioiden maksukyky. Satamatyöläisten ansiotaso ja edut paranivat nyt julkisen sektorin yleisen linjan mukaiseksi.

Jokainen Bangkokissa vieraillut tietää, että laajalla kaupunkialueella liikenne etenee tuskastuttavan hitaasti, vaikka teitä on jo jonkin aikaa rakennettu kahteen kerrokseen. New Internationalist -lehti raportoi hiljattain suurkaupunkien liikenteestä todeten Bangkokin bussien pääsevän vain yhdeksän kilometriä tunnissa. Yksityisautoilijat liikkuvat keskimäärin kolmetoista kilometriä tunnissa. Moni liikemies on kalustanut autonsa toimistoksi ja joillakin on autoissaan jopa minikäymälöitä.

Vertailukohtana lehti esittelee Singaporen kiskoille luotua liikennejärjestelmää. Kiskoliikenne vetää 40 kilometriä tunnissa ja palvelee asukkaiden tarpeita niin hyvin, että yksityisautoilu on vähäistä kansalaisten vaurauteen verrattuna. Korkeat pysäköintimaksut ja tietullit tekevät joukkokuljetuksen houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, vaikka yksityisautolla voi edetä keskimäärin 32 kilometriä tunnissa.

Esimerkkiensä perusteella New Internationalist arvostelee Maailmanpankkia, joka on vuosikymmeniä suosinut lainanannossaan muita vaihtoehtoja kuin kiskoliikennettä.

Ruotsi:
Yötyön vaaroista vaietaan

Ruotsin kuljetustyöläisten liiton lehti Transportarbetaren kirjoittaa yötyön vaaroista ja toteaa, että niistä puhutaan aivan liian vähän verrattuna alkoholin ja suurten ajonopeuksien riskeihin.

Professori Torbjörn Åkerstedt arvostelee sitä, että useassa Euroopan maassa raskasta liikennettä keskitetään yön hiljaisiin tunteihin, jotta liikenne päivisin vetäisi hyvin. Hän muistuttaa, että Yhdysvalloissa 30-40 prosenttia raskaan liikenteen aiheuttamista kuolemantapauksista johtuu kuljettajien väsymyksestä.

Åkerstedtin mukaan ihmisessä on elimiä, jotka tekevät valveilla olon valoisaan aikaan luonnollisemmaksi kuin varhaisaamun pikkutunneilla. Myöhään yöllä ruumiin lämpötila laskee ja ruoansulatus hidastuu vaatien autolla ajon sijaan lepoa. Ajaminen neljän paikkeilla aamuyöllä vastaa riskeiltään ajoa 0,5 promillen humalassa.

Yöllisessä ajossa onnettomuusriski on kolme kertaa suurempi kuin päivällä.

Yhdysvallat:
Teamstersit tukevat
Hillary Clintonia senaattoriksi