![]() |
||||||
A-lehdet
mukaan virtuaaliseen Suomeen Helsinki (31.05.2000 - Arto Suninen) Liiketaloudessa on populaatio-ekologinen tutkimussuunta, joka selvittää millaisessa maaperässä kukin yritys parhaiten voi menestyä. A-lehtien varsin erinomainen vuosikertomus paljastaa yhtiön menestyneen kovassa kilpailussa jo pitkään. Tämän lisäksi A-lehdet seuraa tarkoin kasvualustansa muutoksia. Erityinen huomio on kiinnitetty yli 50-vuotiaisiin ihmisiin. Yhtiö lainaa kertomuksessaan lausuntoa, jonka mukaan on syntynyt uusi ihmisrotu: aktiiviset seniorit. Heillä on rahaa, aikaa, kuntoa ja ennen kaikkea halua kuluttaa. Seniorit jaetaan neljään ryhmään: 50-60 vuotiaisiin mestareihin, 60-75 vuotiaisiin vapautujiin, 75-85 vuotiaisiin vetäytyjiin ja yli 85-vuotiaisiin vanhuksiin. Näistä A-lehdet haluaa olla mestarien seurassa. Syy löytyy siitä, että Suomessa ja muissa EU-maissa yli 50-vuotiaiden osuus kasvaa seuraavina 20 vuotena 75 prosentilla. Samaan aikaan alle 50-vuotiaiden osuus pysyy ennallaan.Mestarit, ja muut, käyttävät myös sähköistä mediaa. A-lehdet menee mukaan muutokseen yhdessä Osuuspankkikeskuksen ja Pohjolan kanssa perustamalla Virtuaalisen Suomen. Markkinoille on tarkoitus tulla jo tämän vuoden aikana. Hulppeat korkotuotot A-lehdet konserni kasvatti liikevaihtonsa viime vuonna yli 420 miljoonaan markkaan. Kasvun syynä oli ennen kaikkea selvä levikin lisäys kotiin ja sisustamiseen liittyvissä lehdissä. Konsernin kokonaislevikki ylitti miljoonan kappaleen rajan. Myös ilmoitusmyynti sujui mallikkaasti. Se on ollut keskimääräistä nopeammassa kasvussa. Toiminnan laajeneminen lisäsi maltillisesti kaikkia muita varsinaisen toiminnan kuluja paitsi poistoja. Tästä johtuen konsernin käyttökateprosentti oli lievässä nousussa. Se ei ole kuitenkaan hääppöinen. Liikevoittoa konsernille jäi vajaat 20 miljoonaa markkaa. Sitä vuosikertomuksessa luonnehditaan hyvän tasoiseksi. Se mistä A-lehdet -konserni repii itselleen rahaa, ovat korot. Vaikka niitä kertyi selvästi edellistä vuotta vähemmän, niin yli 27 miljoonaa markkaa nettorahoituskuluina voi pitää suhteellisesti lähes ainutlaatuisena ilmiönä. Konsernilla ei ole lainkaan pitkäaikaisia velkoja. Konsernin voitto ennen veroja oli melkein 47 miljoonaa markkaa. Siitä verottaja nappasi liki 14 miljoonaa markkaa. Kuten asiaan kuuluu, emo on rikkaampi kuin tyttärensä. A-lehdet Oy:n nettorahoitustuotot olivat peräti 53 miljoonaa markkaa plussalla. Siksi emon voitto päätyi 37 miljoonaan markkaan. Vuonna 1998 emon tuloslaskelman viimeisen rivin voitto oli kuitenkin noin 250 miljoonaa markkaa, ja tulos ennen veroja suurempi kuin liikevaihto. Konsernin nykyisen rikkauden lähde onkin osakekaupoissa. Maksuvalmiuskin huippua Rikkaalla ei ole yleensä velkoja. Jos on, niin nekin ovat korottomia ja lyhytaikaisia. Tästä syystä konsernin tase on 76 prosentin vakavaraisuudella erittäin kestävä. Toisaalta tilanne on myös outo. Kuluvaa omaisuutta taseessa oli viime vuoden lopussa vain vajaat 60 miljoonaa markkaa. Koko taseen loppusumma oli noin 440 miljoonaa markkaa. Siitä suurin erä oli rahoitusarvopapereissa. Niiden tasearvo oli vajaat 310 miljoonaa markkaa. Käytännössä A-lehdet olikin enemmän sijoitus- kuin kustannusyhtiö. Koska konsernin omaisuus oli rahoitusomaisuudessa, niin maksuvalmius saavutti erinomaisen arvon. Quick ratio näytti 3,49:ää. Uusi talo, romut pihalle Poistojen puutteessa A-lehdet -konserni joutui tilanteeseen, jossa piti valita; joko maksaa paljon veroja tai investoida. Yhdeksi rahan käyttökohteeksi valittiin uusi toimitalo. Jos Sanomien lasipalatsi herätti huomiota, niin sen tekee varmasti myös A-lehtien nouseva pytinki Naurissaaressa. Vuosikertomuksen mukaan rakennuksen keskusaulaan tulee mm. pubi. Sen päälle löytyvät takka, vesiallas ja elävät puut. Vuosikertomus hehkuttaa, ettei aina tee edes mieli mennä töistä kotiin. Jos sellainen pälkähtäisi päähän, niin ajatusta voi kehitellä kaikessa rauhassa kuntosalilla tai saunassa. Ehkä parempaa ympäristöä tarvitaan sen vuoksi, että A-lehdissä epäillään olevan aikamoisen lauman työaikalainrikkojia. Ainakin päätoimittaja Irmeli Castrénin mielestä. Hän kehottaa vuosikertomukseen kirjoittamassa jutussaan relaamaan joka päivä. Se on hyvä ohje työnarkomaaneille. Heidän käytöksensä tulisi Castrénin mukaan lakkauttaa lailla työpaikkailmastoa pilaavana tekijänä. Jos A-lehdet ei nyt aivan työnarkomaaneista pääse eroon, niin vuosien varrella kertyneestä roinasta ainakin. Vuosikertomus kehottaa A-lehden henkilöstöä tyhjentämään laatikkonsa ajoissa, ennen uuteen taloon muuttoa. Vanhasta kamasta halutaan eroon, koska roina huokuu tahmeaa ja likaista energiaa. Näin väittää ainakin englantilainen Karen Kingston. Hän antaa myös neljä ryhmittelyä roinalle. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tavarat joita ei käytetä eikä rakasteta. Niiden pysähtynyt energia pysäyttää myös omistajansa. Toisen ryhmän muodostavat likaiset ja epäjärjestyksessä olevat tavarat. Ne ovat vaarallisia sotkiessaan energian hienonhienot langat. Kolmanteen ryhmään kuuluu liika tavara. Niiden ahtauttama tila kyllä suojelee, mutta samalla estää tuntemasta syvää iloa ja onnea. Neljänneksi tulevat keskeneräiset ja tekemättömät työt. Niitä luonnehditaan viemäreiksi, joiden kautta energia valuu ulos. Huolella ja ajatuksella tehty A-lehtien vuosikertomus ei kuulu pois heitettävän roinan joukkoon. |