Maailman Sivu (Journalisti 19-2000 - Juhani Artto) Eija Palosuo otti itselleen kovan haasteen tiedotusopin gradussaan: luoda uudenlaista kehitysmaajournalismia. Sen eteen hän liikkui Intiassa neljä kuukautta ja kirjoitti matkalta viisi juttua, jotka on sittemmin julkaistu viidessä suomalaisessa aikakauslehdessä. Jutuista kolme on luettavissa kehitysmaatoimittajien yhdistyksen Maailman Sivun samannimisestä verkkojulkaisusta osoitteessa http://www.maailmansivu.fi/.

Omien - erilaisten - juttujen tekeminen muodosti gradun jälkiosan. Alkuosassa Palosuo analysoi määrällisellä ja diskurssianalyysillä viiden suomalaisen aikakauslehden kehitysmaita käsitteleviä juttuja neljän kuukauden otoksena. Palosuon havaitsema määrän vähyys ja juttukokonaisuuden sisällön yksipuolisuus eivät yllättäneet. Ne vastasivat aihepiirin aiempia tutkimuksia. Työn akateemisen arvon Tapio Varis ja Risto Kunelius punnitsivat ansiokkaaksi.

Palosuon kritiikki otoksestaan koostuvaa kokonaisuutta ja sen lukuisia yksityiskohtia kohtaan on ruoskivaa. Välillä syntyy vaikutelma, että se menee kielteisissä päätelmissään jopa liian pitkälle.

Entä hänen omat juttunsa? Palosuo onnistui tekemään oikeasti erilaisia juttuja. Lisäksi ne on pätevästi kirjoitettuja ja käsittelevät kiinnostavia aiheita. Vaihtoehtoisuuden lähtökohtiin kuuluu se, että juttujen henkilöt ovat yksilöitä massojen uumenista ja tavanomaisen julkaisukynnyksen kriteerien ulkopuolella. Toinen tavaton piirre on se, että esillä on arki vailla eksotiikkaa.

Kirjoittaja panee Intian tuntemuksiaan kuvaillen peliin myös itsensä. Gradussaan hän soveltaa alkuosan analyysimenetelmiä myös omiin juttuihinsa, eikä säästele kriittistä otettaan siinäkään.

Graduun sisältyy juttujen myyntikierroksen kuvaus. Suurten kaupallisten aikakauslehtien ostajat antoivat tunnustusta juttujen laadulle, mutta ostokynnyksen ylitti vain yksi juttu (Cosmopolitan). Sitäkin toimitus muokkasi profiiliinsa sopivaksi. Toisen jutun osti Image, ja muut kolme päätyivät lopulta suppealevikkisiin ei-kaupallisiin lehtiin (Ydin, Dialogi ja Uusi Nainen).

Myyntikierros törmäsi tekijöihin, joiden vuoksi lehdistö niin Suomessa kuin muuallakaan teollisuusmaissa ei ansaitse kovin korkeata arvosanaa kehitysmaiden käsittelystä. Kaikki lehdet yhteen laskien kaupallinen sektori julkaisee hyviä kehitysjuttuja paljon, mutta kehitysmaiden todellisuudesta ne kertovat vain yksittäisiä, sinänsä tärkeitä puolia. Paljon olennaista jää kertomatta, sellaistakin millä uskon olevan merkitystä Suomen ja suomalaisten tulevaisuudelle.

Suomalaiset lehdet elävät omaa elämäänsä, kehitysmaiden ihmiset omaansa. Kehitysmaiden asioista raportoiville toimittajille - kokeneillekin - Palosuon gradu sopii hyvin kotiläksyksi.