Helsinki (07.03.1998 - Juhani Artto) Heinäkuussa Thaimaasta alkaneella Kaukoidän talouskriisillä on ollut alueen ay-liikkeiden näkökulmasta ristiriitaisia seurauksia. Myönteistä niille on ollut oman neuvotteluaseman vahvistuminen eräissä maissa, kielteistä miljoonien ihmisten elintason lasku, työttömyyden lisääntyminen ja taloudellisen kasvun hidastuminen.

Ay-järjestöjen aseman vahvistuminen ilmenee ennen muuta eurooppalaisen kolmikantamallin etenemisenä. Thaimaassa vallanpitäjät tunnustivat hallituksen, työnantajien ja ay-järjestöjen yhteistyön tarpeen marraskuussa. Kansainvälinen työjärjestö ILO myötävaikutti järjestön varapääjohtajan Kari Tapiolan mukaan ratkaisun syntyyn.

Etelä-Koreassa itsenäinen ay-liike on ankaran, monivuotisen kamppailun jälkeen tunnustettu työmarkkinaosapuoleksi. Tammikuun puolivälissä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja Michel Camdessus neuvotteli itsenäisen ay-liikkeen keskuksen, yli puolen miljoonan jäsenen KCTU:n johdon kanssa. Helmikuussa Etelä-Korean presidenttinä aloittaneen Kim Dae-Jungin ensimmäisiin päätöksiin kuului pysyvän kolmikantaelimen perustaminen.

Ennen KCTU:n tunnustamista Etelä-Korea rikkoi avoimesti työntekijöiden järjestäytymisoikeutta vastaan, vaikka maa on ollut ILO:n jäsen jo useita vuosia. Tunnustamisen hintana KCTU sopeutuu työlakireformiin, joka tekee työntekijöiden irtisanomisen aiempaa helpommaksi. Uudistus on kuulunut Etelä-Korean ulkomaisten rahoittajien keskeisiin ehtoihin.

SAK:n kansainvälisenä sihteerinä vuoteen 1996 asti toiminut Kari Tapiola arvelee, että Etelä-Korean työmarkkinajärjestelmä kulkee kohti Japanin mallia.

Huhtikuussa Kaukoidän seitsemän kriisimaan ja Hongkongin edustajat matkustavat Geneveen keskustellakseen ILO:n päämajassa kolmikantamallin tarjoamista mahdollisuuksista.

Kiinassa ay-aktiivit ahtaalla

Kolmikannan keskeisiin tehtäviin kuuluu juurruttaa kriisimaiden työelämään länsimaista tasoa lähenevät työnormit. Tapiolan mukaan Kaukoidän talouskriisi on osittain työnormikriisi, koska työnteon perusehtojen heikkous on vääristänyt markkinamekanismin toimintatapaa.

Kolmikannan etenemisestä huolimatta vallanpitäjistä riippumaton ay-liike on Kaukoidässä ahtaalla.

Armoton tilanne on Kiinassa, jossa viranomaiset tukahduttavat kovin ottein kaikki itsenäiset järjestäytymishankkeet. Vuoden 1989 demokratialiike oli kommunistien vuoden 1949 valtaannousun jälkeen ensimmäinen avoin yritys muodostaa maahan itsenäinen ay-liike. Useat ay-aktiivit kärsivät pitkäaikaisia vankeustuomioita.

Viralliset ay-järjestöt ovat alisteisia kommunistisen puolueen elimille. Tiukka kuri ei ole estänyt paikallisia lakkoja ja tyytymättömien työläisten katumielenosoituksia. Osa valtion yrityksistä tuottaa raskaasti tappiota. Miljoonien työntekijöiden odotetaan menettävän työpaikkansa valtion kohentaessa yritystensä kannattavuutta ja yksityistäessä niitä.

Työntekijöiden etuja puolustavan ay-organisaation puuttuminen kärjistää tarpeellisen ja sallitun välistä ristiriitaa.

Indonesiassa itsenäisen ay-liikkeen vaino ei ole yhtä aukotonta kuin Kiinassa. Liikkeen tärkeimmän keskuksen SBSI:n johtaja Muchtar Pakpahan on ollut vangittuna elokuusta 1996 lähtien ja vastaa oikeudessa syytökseen kapinasta, josta voidaan tuomita kuolemaan.

Viranomaiset ovat kuitenkin sallineet SBSI:n rajoitetun toiminnan, vaikka järjestöllä ei ole laillistettua asemaa. Kansainvälinen kampanja Pakpahanin puolesta vaikuttaa niin voimakkaasti, että Yhdysvaltojen edustajainhuoneessa eräs edustaja on esittänyt Pakpahanin vapauttamista IMF:n lainavaltuuksien ehdoksi.

Vakavia rajoituksia
työntekijöiden oikeuksissa

Malesiassa lainsäätäjät ovat rajoittaneet monin tavoin työntekijöiden oikeutta ammatilliseen järjestäytymiseen. Elektroniikkateollisuudessa, joka on keskeinen vientiala, viranomaiset sallivat työpaikkakohtaisten ay-järjestöjen toiminnan mutta eivät maanlaajuisen ammattiliiton perustamista.

Pitkällä nousukaudella Malesiassa syntyi työvoimapula, jota helpotettiin päästämällä maahan satojatuhansia vierastyöläisiä lähialueen matalapalkkamaista. Malesialaisten palkkataso nousi lihavina vuosina tuntuvasti hilliten yrityksiä voimistaa ay-liikettä.

Työelämän lait eivät täytä kansainvälisiä normeja myöskään Filippiineillä. Ulkomaista pääomaa houkuttelevilla erikoistuotantoalueilla on ollut kiivaita yhteenottoja yritysten sekä etujaan puolustaneiden työntekijöiden välillä. Viranomaiset ovat säännönmukaisesti asettuneet yritysten puolelle johdonmukaisena strategialleen, johon kuuluu ulkomaisten sijoittajien houkutteleminen maahan.

Monet Aasian maat rajoittavat työntekijöiden oikeuksia Filippiinien tapaan erityisen hanakasti vientituotantovyöhykkeillään.

Singaporessa hyvä työllisyys ja nopea elintason nousu ovat huolehtineet siitä, että vallanpitäjien tiukasti kontrolloiman ay-organisaation ulkopuolella ei ole syntynyt liikehdintää.

Vietnamin vallanpitäjät sallivat ainoastaan virallisen, kommunistiselle puolueelle alisteisen ay-organisaation.

Vietnamissa samoin kuin Kambodzhassa on viime kuukausina ollut useita työtaisteluita ulkomaisten yritysten omistamissa teollisuuslaitoksissa.

Kaikkein olemattomimmat ay-toiminnan mahdollisuudet ovat Burmassa. Kansainvälisesti pääkysymyksenä on sotilashallituksen laajamittaisesti teettämä pakkotyö, joka on tuomittu kansainvälisesti ja jonka vuoksi Euroopan Unioni on lopettanut kaupankäynnissään Burman suosituimmuusaseman.

Ay-järjestöt korostavat
kolmikannan mahdollisuuksia

Kaukoidän talouskriisi on suunnannut Vapaiden ammattiliittojen kansainvälisen liiton VAKL:n kiinnostusta itään. VAKL:lla, jonka jäsenjärjestöissä on yli 120 miljoonaa jäsentä, on runsaasti jäsenliittoja myös Aasiassa.

Helmikuussa VAKL:n aasialaiset jäsenjärjestöt laativat oman ohjelmansa kriisin ratkaisuksi. Ne ilmoittivat olevansa hyvin halukkaita yhteistyöhön hallitusten ja työnantajien kanssa ja korostivat voimakkaasti kolmikantamallin tarjoamia mahdollisuuksia.

Kolmikantaneuvotteluissa on järjestöjen mukaan käsiteltävä ulkomaista velkaa ja talouden rakenneuudistuksia sekä kehitettävä työttömyyttä ja köyhyyttä torjuvia ratkaisuja.

VAKL:n aasialaiset järjestöt esittivät vientivetoisen talouden tasapainottamista huolehtimalla kotimaisesta ostovoimasta, jota talouden viimeaikaiset käänteet ovat heikentäneet vakavasti. Kansainvälistä rahajärjestelmää on järjstöjen mielestä uudistettava, samoin Maailmanpankin ja IMF:n rakenteita ja roolia.

Järjestöt vaativat huomiota myös ihmisoikeuksille ja työelämän perusoikeuksien toteuttamista, mitä ne aikovat ajaa toukokuussa Kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksessa.

Kari Tapiolan mukaan ILO on toiminut Kaukoidän kriisimaissa läheisessä yhteistyössä Maailmanpankin ja IMF:n kanssa. Työelämän perusoikeudet ovat vahvasti myös ILO:n ajamien asioiden listalla.

Viime kesänä alkanut talouskriisi on sysännyt Kaukoidän työmarkkinajärjestelmän muutokseen. Tilanne elää. Päävaihtoehdot ovat ay-oikeuksien vahvistuminen tai niiden pysyminen hyvin rajallisina kuten tähän asti.

Kriisin puhkeaminen on tehnyt aiempaa vaikeammaksi ay-oikeuksien kieltämisen sillä perusteella, että se takaa vakaan taloudellisen kehityksen.

*Julkaistu alunperin Kehitys Utveckling 2-1998:ssa

Helsinki (08.03.1998 - Juhani Artto) Intiassa ay-liike on jakautunut lähellä poliittisia puolueita oleviin keskusjärjestöihin. Vahvoilla alueillaan niillä on paikallista vaikutusvaltaa, mutta yksikään niistä ei pysty maanlaajuiseen, eikä kunnolla edes osavaltionlaajuiseen painostustyöhön.

Useimmat ay-järjestöt ovat sopeutuneet Intian 1991 omaksumaan uusliberalistiseen politiikkaan. Vastaan ovat haranneet osa kommunistien ja äärihindujen hallitsemista organisaatioista.

Työlainsäädännössä suurin heikkous on sen toimeenpanossa. Ay-aktiivien kovakourainen, mielivaltainen kohtelu on tavallista, vaikka lakien mukaan työntekijöillä on oikeus ammatilliseen järjestäytymiseen. Liike-elämän tärkeimmällä alueella Bombayssa ja sen ympäristössä äärihindulaista ideologiaa julistava SSS-organisaatio pyrkii syrjäyttämään työpaikoilta varsinaiset ay-järjestöt.

Ay-liikettä heikentää myös sen joidenkin osien alttius lahjusten vastaanottoon.

Kansalaisjärjestöjen toiminta on ollut Intiassa näkyvämpää kuin ay-liikkeen. Ne ovat monessa paikallisessa kamppailussa torpedoineet sekä monikansallisten yritysten investointihankkeita että Maailmanpankin myötävaikutuksella aloitettuja kehitysprojekteja.

Intian uusliberalistista politiikkaa vastaan kamppailevien liikkeiden keskeistä aineistoa on kätevästi tarjolla yhdysvaltalaisen Corporate Watchin www-julkaisussa. Intia-aineisto löytyy klikkaamalla Corporate Watchin päävalikossa "MNC Masala" -painiketta. Sen takaa löytyy yli 80 kriittistä artikkelia, raporttia ja haastattelua, hyvä valikoima perustilastoja sekä linkkejä järjestöjen ja Intian hallituksen www-julkaisuihin.

Uusliberalismia ja globalisaatiota kritikoivan aineiston lähtökohtana on köyhien puolustaminen ja ympäristön suojelu. Kritiikki paljastaa terävästi Intian uuden politiikan sosiaalisia heikkouksia, mutta ongelmana on vaihtoehdon kehittymättömyys. Merkittävä osa vaihtoehdosta koostuu siitä, että järjestöt sanovat "ei" vallanpitäjien ja pääomapiirien suunnitelmille. Se todentuu myös "MNC Masala" -aineistossa, jossa on tärkeimpien kamppailujen yhteenveto.

Uusliberalismi erilaisine sovellutuksineen on Intian politiikan hallitseva suunta.

*Julkaistu alunperin Kehitys Utveckling 2-1998:ssa