Kiinassa kävi puoli vuotta aikaisemmin vielä huonommin. Hongkong Standard -lehden mukaan (3.7.1996) ilotulitetehtaan räjähdys surmasi 36 työntekijää ja ohikulkijaa. Silpoutuneita ruumiita lensi ilmassa. Tammikuussa 1995 Standard raportoi, että Kiinan ilotuliteonnettomuuksissa kuolee ja vammautuu vuosittain yli 60.000 ihmistä.

Pelaavatko kiinalaiset raketeillaan venäläistä rulettia?

Kiina on työntänyt kilpailijat syrjään musertavalla hintakilpailukyvyllään. Ilotulitus Oy:n toimitusjohtaja Kalle Jalkanen arvioi, että Suomessa kotimaisella tuotannolla on vain 20 prosentin markkinaosuus. Ilotulitus Oy on kuulunut vuodesta 1981 Suunto-konserniin.

Tähtiraketin omistaja ja toimitusjohtaja Kalervo Kaarre toteaa, että muilla kuin Kiinalla on merkitystä vain ilotulitusnäytöksissä käytettävien ja kaikkein vaativimpien tuotteiden tarjoajina.

Kaarre pitää hintaa selvästi tärkeimpänä syynä Kiinan menestykseen. "Kiinalaisten tavara on niin halpaa, että ihmisillä on varaa ostaa sitä vaikka kuinka paljon."

Pyrostarin toimitusjohtaja Tapio Leppinen sanoo, että vähittäiskaupassa ostohinta on ratkaiseva. Sitten hän oikaisee: "Ostohinta on yksi ratkaiseva tekijä laadun jälkeen".

Leppinen on Pyrostarin vähemmistöosakas. Osake-enemmistön omistaa Pyrostarin emoyhtiö FKW Keller, joka on saksalainen perheyhtiö. Keller aloitti ensimmäisenä eurooppalaisena ilotulitealan yhteistyön Kiinan kanssa jo 1950-luvulla. Keller on yksi Saksan kolmesta suuresta ilotulitetalosta ja sillä on tytäryhtiöitä useassa Euroopan maassa.

Neljäs suuri maahantuoja Suomessa on Kesko. Tuotepäällikkö Markku Ahonen arvioi, että Kesko myy tänä vuonna ilotulitteita kuuden, seitsemän miljoonan markan arvosta.

Alan koko vähittäiskauppa on Ahosen mukaan ollut viime vuosina noin 50 miljoonaa markkaa. Hän pitää mahdollisena, että se pienenee tänä vuonna jopa viidenneksen viranomaisten kiellettyä eräitä suosittuja räjähteitä kuten Komet bomb 3:n.

Halpuuden hinta

Ilotulitus Oy:n Kalle Jalkanen luonnehtii länsieurooppalaisten laatua moninkertaisesti kiinalaisten laatua paremmaksi. "Kiinalaiset eivät pääse vielä pitkään aikaan suomalaiselle, eivätkä saksalaisellekaan tasolle."

"Kiinalaisilla on huonot vehkeet, eivätkä he välitäkään laadusta. Työ siellä ei ole niin tarkkaa hommaa kuin täällä", Jalkanen arvelee.

Kiinalaisten ilotulitteiden hinnat ovat kilpailun puristuksessa jopa laskeneet, ja Tähtiraketin Kalervo Kaarteen mielestä se on johtanut myös laadun heikkenemiseen. Kulujen karsiminen näkyy hänen mukaansa huonojen materiaalien käyttönä ja mahdollisesti eräiden kiinalaisten valmistajien oman laadunvalvonnan vähenemisenä.

Kaarre korostaa, että ulkomaisten ostajien on sen vuoksi oltava erityisen tarkkana ja tehtävä huolellisesti koeammunnat. Sitä vaativat Suomen viranomaisetkin, jotka ovat tiukentaneet määräyksiään Komet bomb 3:n onnettomuussarjan jälkeen. Kaarre käy vuosittain Kiinassa varmistamassa laatua.

Myös Jalkanen tähdentää tarkkuuden tarvetta tuontituotteiden valinnassa.

Keskon Ahosella on tilanteesta myönteisempi kuva kuin Jalkasella ja Kaarteella. Ahosen mielestä Kiinan ilotuliteteollisuus kehittyy myönteiseen suuntaan. Yhtenä syynä ovat alan eräiden länsimaisten yritysten sijoitukset Kiinaan, mikä on kohentanut tuotantolaitosten konekantaa. "Eurotasoon verrattuna tehtaat ovat alkeellisia, mutta paljon on jo muuttunut."

Pyrostarin Leppisellä on sama näkökulma. "Tavaran laatu ja turvallisuus ovat parantuneet." Hän kertoo, että Pyrostarin emoyhtiö Keller on sijoittanut rahaa kiinalaisten yhteistyöyritystensä kehittämiseen. Yksityistämispolitiikka koskee ilotulitealaakin, ja Leppinen uskoo sen auttavan tuotantolaitoksia kehittymään.

"Emoyhtiön edustajien on kuitenkin oltava jatkuvasti siellä, jotta hommat sujuvat."

"Truebell on eräissä tapauksissa vaihtanut tavarantoimittajia, koska kaikki asiat eivät ole olleet sellaisessa kunnossa kuin niiden pitää olla", tuotepäällikkö Ahonen kertoo.

Hän viittaa turvallisuusongelmiin ja puheisiin lapsityövoimasta. "Suhtaudumme kaikkeen tällaiseen vakavasti. Yhdelle, kahdelle miehelle riittää töitä pelkästään tehtaiden tarkastamisessa."

Kiinalaisten työ on edelleen käsityövaltaista. Kaarre kuvailee työvaiheita näin: "Kasataan vähän ruutia paperin sisään ja liimataan, sitten taas liimataan ja pannaan putkia vierekkäin, liimataan ja ...".

Ahosen mukaan tehdastyöläisen tavallinen palkka on 300 markkaa kuukaudessa. Maalta tulleille työnantajat järjestävät lisäksi yksinkertaisen täyshoidon asuntolassa.

Leppinen muistuttaa, että musta ruuti, joka on yhä ilotulitteiden keskeinen yhdiste, on kiinalainen keksintö. "Kiinalla on pitkät perinteet ilotulitteiden valmistamisessa ja heillä on kaikkea mitä siinä tarvitaan: reseptit, paperit, puukepit ja kemikaalit."

Suomalaiset kuluttajat suosivat kiinalaisten tarjoamaa halvan hinnan ja sitä vastaavan laadun yhdistelmää kuten usealla muullakin ns. halpatuonnin sektorilla. Ilotulitteiden tuontirajoitukset eivät ole johtuneet kotimaisen tuotannon suojelunhalusta kuten tekstiili- ja vaatetusalalla, vaan tarpeesta suojella kansalaisia mustan ruudin vaaroilta.

Ilotulitekaupan kuvaan Suomessa kuuluu myös yritystoimintaa, jonka haastateltavani leimaavat koko alan mainetta heikentäväksi huijaukseksi. On epäilyjä veronkierrosta ja laaduntarkastuksen laiminlyönneistä.

Keskon Ahonen sanoo ihmettelevänsä, jos onnettoman Komet bomb 3:n maahantuoja Tulilo Oy on vielä bisneksessä. Tähtiraketin Kaarre arvelee, että sama yrittäjä saattaa toimia uuden nimen suojassa, koska hän on ennenkin siirtänyt toimiaan uusien yritysnimien taakse.