Helsinki (28.10.1996 - Juhani Artto) Otsikko on ansa. Kysymys on asetettu väärin. Meidän on kyettävä kehittämään ratkaisuja, jotka sekä vähentävät työttömyyttä että vaikuttavat myönteisesti ympäristön tilaan. Miksi enää pahentaa - yhdelläkään ratkaisulla - aikamme suuria ongelmavyyhtejä: työttömyyttä ja ympäristön tilan rajua muutosta ja huononemista.

Viime vuosien metsäsodat Suomessa ovat hyviä esimerkkejä yhteensovittamisen epäonnistumisesta. Osapuolet ovat taistelleet joko-tai-asetelmassa. Toisissa ehdotuksissa ei ole kavahdettu vanhojen metsien ja niiden mittaamattoman arvokkaiden luonnonaarteiden tuhoutumista, toisissa on suhtauduttu kylmäkiskoisesti metsureiden ja heidän perheidensä tarpeisiin.

Itävallassa keksittiin jo monta vuotta sitten tehdä metsureista metsänelämän suojelijoita. En tiedä, kuinka pitkällä he ovat suunnitelmansa toteuttamisessa.

Suomessa ideaa sovelletaan toisella tavalla. Pitkäaikaistyöttömiä palkataan ympäristön tilaa kohentaviin, valtion ja kuntien rahoittamiin hankkeisiin.

Keski-Suomessa määrärahoilla muun muassa maisemoidaan tienvarsia, kunnostetaan rantoja, vanhoja rakennuksia ja luontopolkuja sekä rakennetaan jätekatoksia ja lintutorneja. Vuosina 1996-99 hankkeisiin käytetään Keski-Suomessa 130 miljoonaa markkaa, millä rahoitetaan yhteensä yli 500 henkilötyövuotta.

Samantapaisia hankkeita toteutetaan kaikkien ympäristökeskusten toimialueilla, mutta vain Lapissa toiminta on yhtä laajaa kuin Keski-Suomessa.

Valtion tuella ja työttömiä työllistäen kunnostetaan ympäri maata vanhoja kaatopaikkoja ja muita saastuneita maa-alueita. Ohjelmaan sisältyy myös kierrätyksen ja jätehuollon mallilaitosten sekä ympäristöteknologian kehittelyä.

Ympäristöministeriön mukaan hankkeissa syntyy paitsi määräaikaisia myös satoja pysyviä työpaikkoja. Työllistämishankkeiden uusi sisältö heijastaa ajan muuttumista: ennen valtio työllisti maaseudun ihmisiä luontoa raiskanneilla tietöillä, 1990-luvulla ympäristönsuojelulla.

Paperitehtaan johtajan kyynel

Suomen työllisyysohjelman ympäristönsuojelu- ja hoitotyöt edustavat yksinkertaisinta esimerkkiä työllisyyden ja ympäristöasioiden yhteydestä. Toisessa ääripäässä, kansantalouden tasolla, keskinäinen riippuvuus on lähes loputtoman monimutkaista.

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan julkiset ja yksityiset sektorit käyttivät 1980-luvulla haitallisten päästöjen vähentämiseen 1-2 prosenttia OECD-maiden bruttokansantuotteesta. Noin kaksi prosenttia työllisyydestä oli välittömästi sidoksissa ympäristönsuojeluun.

Olisiko suuremman BKT-osuuden varaaminen ympäristönsuojeluun supistanut työttömyyttä vai pahentanut sitä? - Hyvään kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta, koska rahoja ei kohdenneta staattisessa tyhjiössä, vaan kilpailutaloudessa, jossa kokonaiset kansantaloudet kilpailevat keskenään.

Kilpailua on yritysten, pienyhteisöjen, kuntien, perheiden ja yksilöiden välillä. Jopa toimialat ovat toistensa uhkaajia, koska esimerkiksi lautasia, huonekaluja tai autonosia voidaan valmistaa monista raaka-aineista. Luonnontuotteita voidaan korvata synteettisillä aineilla ja päinvastoin.

Ympäristöratkaisut vaikuttavat kaikilla tasoilla työllisyyteen, tavalla tai toisella.

Kilpailuyhtälön uusi tekijä on kuluttajan ympäristötietoisuus, joka on osoittautunut vaikeasti hallittavaksi, arvaamattomaksi.

Vuosikymmenen alussa suomalaisen paperitehtaan johtaja alkoi itkeä työhuoneensa nahkanojatuolissa, kun kysyin häneltä tehtaan tuotteiden kysynnän vaikeuksista Saksassa. Kloorivalkaistusta sellusta valmistettu painopaperi oli tuohon aikaan Saksan ympäristöliikkeen hampaissa, eikä Suomen metsäteollisuus ollut haistanut kyllin nopeasti ostavan yleisön asennemuutoksen merkitystä. Yritysjohtajat ajattelivat yhtiöittensä tappioksi, että saksalaiset kuluttajat ovat väärässä ja että heidän vaatimuksensa voidaan sen vuoksi sivuuttaa.

Väärä, ennenaikainen vai ylimitoitettu

Esimerkin käyttökelpoisuutta lisää se, että tarinalla on jatko. Uudempi tieteellinen tieto asetti kyseenalaiseksi kloorivalkaisuun kohdistetun kritiikin, mutta happivalkaisuun siirtyminen on silti - myöhemmin tehtyjen oivallusten perusteella - osoittautunut onnenpotkuksi. Happivalkaisussa prosessiveden kierrättäminen voidaan viedä paljon pitemmälle kuin kloorivalkaisussa.

Sen ansiosta UPM-Kymmenen uusi mahtava sellutehdas Raumalla on vedenkierroltaan maailman suljetuin, mikä epäilemättä tarjoaa yritykselle imagoedun. Suomalaisten työllisyydelle on suuri merkitys sillä, minkälaiseksi maailman toiseksi suurimman metsäyhtiön UPM-Kymmenen ympäristöpolitiikan mieltävät länsieurooppalaiset kuluttajat.

Tuotantolaitoksen sijoitus ympäristönsuojeluun voi tarjota kilpailuedun ja turvata olemassaolevia työpaikkoja, mutta ylimitoitettuna tai ennenaikaisena sijoitus voi yhtä hyvin muodostua kohtalokkaaksi rasitteeksi yrityksen taseelle. Pahinta lienee kuitenkin investointien myöhästyminen.

Niin oli käydä myös Nesteelle. Se julisti 1980-luvulla, että bensiinin lyijyttömyys on kallista ja teknisesti riskialtista. Ajattelutapa ja yhtiön tapa profiloida itseään kuluttajamarkkinoilla muuttui kuitenkin äkillisesti. Syy oli yksinkertainen. Teboilin markkinoille tuoma uutuus, lyijytön Terra, alkoi kasvattaa nopeasti Teboilin osuutta Suomen bensiinimarkkinoilla.

Tutkija Raimo Lovion mukaan Terra lisäsi puolessa vuodessa Teboilin liikevaihtoa 100 miljoonaa markkaa. Se herätti Nesteen johtajat.

Suomalaisten työllisyydelle lienee samantekevää, onko kotimaisen bensiinikaupan pärjääjä Neste vai Teboil, mutta kummankin yhtiön henkilökunnalle kysymys on sitäkin olennaisempi. Oman työnantajan suhde ympäristöongelmaan voi horjuttaa tai turvata työpaikan jatkuvuuden.

Kemiran sadat työpaikat uhattuina

Kemiran laitoksilla Valkeakoskella ja Siilinjärvellä aiheeseen törmättiin ravistelevasti vuoden 1996 alkupuolella. Haluttomuus tai kyvyttömyys vastata ympäristöviranomaisten vaatimuksiin uhkasi lakkauttaa satoja työpaikkoja.

Työntekijöiden ja heidän ay-järjestönsä Kemianliiton painostus tuotti kompromissin, joka antoi uhatuille työpaikoille jatkoaikaa, ja viranomaiset tinkivät ympäristövaatimuksistaan.

Samankaltaisia uutisia välitetään nykyään myös kehitysmaista. Kansallisten ympäristönormien liian räikeä rikkominen on johtanut lukuisten tuotantolaitosten sulkemiseen Intiassa, vaikka moni intialainen ja muunmaalainen oli kuvitellut, että Intiassa viranomaisista selviää aina lahjuksilla.

Lahjonnan yleisyys ei ole estänyt myöskään Maailmanpankin kannustamia Indonesian viranomaisia kiristämästä yritysten ympäristöratkaisujen valvontaa. Kiinassa on viime kuukausina pysäytetty saastuttavia tehtaita. Lyhyellä aikavälillä se on heikentänyt niiden kotiseutujen työllisyyttä.

Myönteisellä puolella ovat ympäristönsuojelun luomat uudet työpaikat. Yhdysvalloissa jätehuolto kuuluu kansantalouden suurimpiin sektoreihin.

Saksassa ympäristöministeri Angela Merkel julkisti syyskuussa laskelman, jonka mukaan Saksan ympäristönsuojelun sektorilla on lähes miljoona työpaikkaa. Maineikas ja massiivinen autoteollisuus ei ole sitä suurempi työllistäjä.

Maailmanpankin alainen International Finance Corporation arvioi vuonna 1992 maailman ympäristönsuojelun laitteiden ja palvelujen myynniksi noin 300 miljardia dollaria vuodessa. Rahoituslaitos ennustaa, että vuonna 2000 summa on kaksinkertainen eli karkeasti viisi kertaa suurempi kuin Suomen bruttokansantuote.

Kierrätys työllistää kuubalaisia

Mitkä yritykset ja maat sitten haukkaavat leveimmät siivut ympäristönsuojelun laitteiden ja palvelujen myrskyisästi kasvavasta kysynnästä?

Saksan ympäristöministeri Merkel iloitsee perustellusti, että saksalainen ympäristöteknologia edustaa maailman huippua. Sille on runsaasti ostajia koti- ja ulkomaisilla markkinoilla. Ala työllistää runsaasti saksalaisia tulevaisuudessakin.

Tanskan panostus ilmakehää saastuttamattomaan tuulivoimaan on antanut viiden miljoonan asukkaan kuningaskunnalle kymmenien prosenttien markkinaosuuden maailman nopeasti laajenevasta tuulivoimalakaupasta. Tilaukset työllistävät tuhansia tanskalaisia.

Suomen Vaisala Oy ja moni pienempi yritys, kuten Nesteen omistama, aurinkoenergiaa hyödyntäviin laitteisiin keskittynyt NAPS, ovat osaavina jaolla.

Menestys luo työpaikkoja

Tanskassa ja Australiassa ay-järjestöt ovat hiljattain kiinnostuneet ns. vihreiden työpaikkojen luomisesta. Tutkijat ovat kehittäneet ay-järjestöjen toimeksiannosta ohjelmia, jotka vastaavat sekä työllistämisen että ympäristönsuojelun haasteisiin.

Kansainvälinen ay-federaatio ICEM järjesti lokakuussa Kööpenhaminassa konferenssin, jossa tutkittiin ympäristönsuojelun ja -hoidon sektorin työllistävää vaikutusta. Ne todettiin merkittäviksi.

ICEM:n jäsenliitot edustavat 20 miljoonaa kemian-, paperi-, kumi-, nahka-, lasi- ja keramiikkateollisuuden sekä kaivosten työntekijää ympäri maailmaa. Uutena toimialanaan federaatio organisoi maailmanlaajuisesti myös ympäristönsuojelun ja -hoidon työntekijöitä.

Aurinkosähkö tulee joskus kilpailukykyiseksi, mikä johtaa alan laitteiden massatuotantoon ja palvelujen suureen kysyntään. Se vaatii kuitenkin vielä vuosia laajaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä runsaasti riskirahaa sen kustannusten peittämiseen.

Kuinka suuria summia tulevaisuuteen suuntautuvaan kehitystyöhön kannattaa käyttää, jotta uudet tuotteet joskus työllistäisivät merkittävästi? - Julkisten ja yrityskohtaisten sijoitusten optimimääriä voidaan haarukoida tieteellisin ennustusmenetelmin, mutta epävarmuustekijät pysyvät kuitenkin suurina.

Varmaa on vain ympäristöteknologian kysynnän kasvu.

Helpompaa on laskea kierrätyksen kansantaloudellisia etuja suljetussa taloudessa. Uutistoimisto Inter Press Servicen artikkelin mukaan kierrätys työllistää Kuubassa 250.000 ihmistä ja säästää huomattavan määrän valuuttaa välttämättömän tuonnin rahoittamiseen ja ulkomaisen velan hoitamiseen.

Ympäristöverolla vaikutetaan työllisyyteen

Kansanedustaja Osmo Soininvaara esitti Vihreässä Langassa syyskuussa vaikuttavan esimerkin ympäristöystävällisen vaihtoehdon työllistävästä vaikutuksesta.

Jos hakkuujätteestä valmistetun hakkeen verotusta lievennettäisiin, se tulisi kilpailukykyiseksi ulkomailta tuodun öljyn ja kivihiilen kanssa. Soininvaaran mukaan 500 megawatin tehoa vastaavan hakemäärän hankinta loisi 4.000 uutta työpaikkaa.

Öljyn ja kivihiilen polttaminen lisäävät kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä suurentaen siten maapallon pahinta ympäristöriskiä, ilmastonmuutosta. Puuhakkeen polttamiseen ei sisälly samaa haittaa.

Syksyn aikana valmistellut energiaveroratkaisut eivät vahvista hakkeen kilpailukykyä niin, että Soininvaaran visioima vaihtoehto toteutuisi käytännössä. Tapaus on oiva esimerkki päättäjien ja hallinnon epärationaalisuudesta.

Saksassa arvovaltainen DIW-tutkimuslaitos on tutkinut tietokonemallin avulla erilaisten ympäristöverojen vaikutusta työllisyyteen. Keskeisen johtopäätöksen mukaan fossiilisten polttoaineiden ja sähkön verotuksen vuosittainen seitsemän prosentin kiristys seuraavan kymmenen vuoden aikana, aiheuttaisi Saksassa vähintään 330.000 työpaikan, mahdollisesti jopa 800.000 työpaikan nettolisäyksen.

Luvut ovat vielä suurempia, jos laskelmaan sisällytetään ympäristöteknologian viennin kasvun synnyttämät työpaikat.

Ottavatko Saksan päättäjät mallin antamat vihjeet tosissaan? Tuskin. Päätöksentekoa ohjaa lyhyen aikavälin rationaliteetti, joka ympäristö- ja työllisyysasioissa on tuhoisa. Päättäjiä ohjaavat voimakkaimmin globaalin kilpailutalouden välittömät vaatimukset, mikä makrotalouden tasolla merkitsee ympäristöinvestointien alimitoittamista ja samalla ympäristösektorin tarjoamien työllistämismahdollisuuksien vajavaista hyödyntämistä.

Ympäristö häviäjänä

Havahtuminen ympäristöriskeihin ja ympäristön tuhoutumiseen on moninkertaistanut sijoitukset ympäristönsuojeluun. Eräin osin ympäristön tila on alkanut parantua, mutta moni keskeinen kehityslinja kulkee edelleen synkkään suuntaan.

Globaalisti ympäristönsuojeluun käytetään koko ajan niin vähän varoja, että ns. kestävä kehitys muuttuu yhä kaukaisemmaksi haaveeksi. YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 arvioitiin, että taloudellisesti kehittyneiden maiden pitäisi sijoittaa kolmannen maailman ympäristönsuojeluun vuosittain sata miljardia dollaria, jotta kehitysmaat voisivat siirtyä kestävän kehityksen uralle.

Pohjoisen ympäristöapu etelälle on kuitenkin rajoittunut muutamaan miljardiin dollariin vuodessa. Virallinen kehitysapu on kaiken kaikkiaan vain runsaat 50 miljardia dollaria ja kokonaissumma pikemmin pienenee kuin kasvaa. Kuilu tarpeen ja todellisuuden välillä näyttää ylittämättömältä tuntemattomaan tulevaisuuteen asti.

Rikkaiden maiden ympäristötuki köyhille maille voitaisiin moninkertaistaa heikentämättä teollisuusmaiden työllisyyttä. Tuntuva lisäys voisi päinvastoin kohentaa pohjoisen työllisyyttä, koska kehitysmaiden ympäristöhankkeiden laajeneminen kiihdyttää rikkaiden maiden ympäristöteknologian vientiä ja teknologian kehitystyötä.

Aikamme suuriin paradokseihin kuuluu se, että edes ns. win-win-tilanne ei aina houkuttele riittävästi päätöksentekijöitä. Ratkaisu jää tekemättä, vaikka se vähentäisi työttömyyttä ja parantaisi ympäristön tilaa. Soininvaaran hake-esityksen kohtalo on hyvä esimerkki tästäkin.

Ympäristönsuojelu tarjoaa runsaasti työllistämismahdollisuuksia, jotka kaiken lisäksi voivat olla kokonaistaloudellisesti kannattavia.

*Kirjoitus on alunperin julkaistu Stakesin Dialogi-lehdessä