Helsinki (03.08.1996 - Juhani Artto) Kuinka paljon maailmassa on nälkäisiä vuonna 2010? Tai vuonna 2050? - Paljon!

Ihminen kykenee matkustamaan kuuhun, halkaisemaan atomin, siirtämään geenejä ja kiipeämään Mount Everestin huipulle, mutta nälästä ei nykyään edes luvata ottaa selkävoittoa.

Varovaisuus johtuu viime vuosikymmenten kokemuksesta. Ihmiskunta on kamppaillut (BKT:llä henkeä kohti mitatun) vaurautensa ennätystasolle, mutta myös nälkäisiä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Tilastomiesten luvut todistavat kiistämättömällä tavalla sen, että tuotannon kasvu ei yksinään riitä edes vähentämään köyhyyttä ja nälkää niiden voittamisesta puhumattakaan.

Nälkäänäkevien suhteellisen osuuden nopea aleneminen on laiha lohdutus.

Nälän yhteiskunnalliset mekanismit ovat osoittautuneet monimutkaisemmiksi kuin 60-luvulla kuviteltiin kehitysmaiden itsenäistymisen ja tieteellisteknisen edistyksen huumassa. Veljeyden aatteesta kumpuava solidaarisuus on ollut voimaton massiivisen nälkäongelman edessä.

Ihmiskunnan eettisen tilan synkkää puolta kuvastaa se, että maailmassa on 400 miljoonaa moottoriajoneuvoa ja 800 miljoonaa aliravittua. Toiset valittavat täpötäyden jääkaapin äärellä liikakilojaan, toiset tonkivat suuhun pantavaa kaatopaikalta.

Onko laskusuunta jo alkanut?

Viljan - ratkaisevan elintarvikkeen - tuotanto henkeä kohti on noussut, mutta lisäsäkeillä on ruokittu pikemmin nautoja ja sikoja kuin Bangladeshin ja Sahelin alueen aliravittuja.

Se johtuu ostovoiman epätasaisesta jakautumisesta maitten kesken ja sisällä. Jaon tasapuolistumisesta ei ole merkkejä. Vallitsevana tendenssinä on päinvastoin rahakkaiden ja rahattomien välisen kuilun kasvu.

Sadat miljoonat siirtyvät nälkäisinä seuraavalle vuosituhannelle, mutta pahempaa saattaa olla tulossa.

Niin ennustaa yhdysvaltalainen Worldwatch, joka on jo pitkään esiintynyt ikään kuin ihmiskunnan ravintotilanteen virallisena pessimistinä, äänenä, joka on huutanut, että elintarvikkeiden tuotannon ongelmat kasaantuvat ja keinot niiden ratkaisemiseen vähenevät.

Instituutti pitää mahdollisena, että maapallon asukasta kohti laskettu elintarvikkeiden tuotanto alkaa lähitulevaisuudessa laskea.

Viralliset optimistit kuten Maailmanpankki, YK:n järjestöt ja teollisuusmaiden hallitukset eivät enää nykyään kiistä pessimistien luettelemien ongelmien olemassaoloa.

Erona on se, mikä paino uhkatekijöille annetaan tulevaisuuden skenarioissa: ovatko uhat suurempia kuin lupaukset.

Jompikumpi leiri on väärässä. Tämän vuosikymmenen heikot sadot saivat pahimmat pessimistit uskomaan, että tuotanto henkeä kohti on jo kääntynyt pitkäaikaisesta noususta pitkäaikaiseen laskuun. Maailman varastoissa oli tänä vuonna 49 päivän kulutukseen riittävä määrä viljaa ennen kuin siilot alkoivat täyttyä uudesta sadosta. Näin pientä lukua ei ole aiemmin tilastoitu.

Runsas sato tulossa

Jos YK:n elintarvikejärjestön FAO:n satoennuste vuodelle 1996 toteutuu, pessimistien on vielä harkittava mustimpia päätelmiään. Viljaa korjataan kesäkuun lopulla julkistetun yhteenvedon mukaan 6,5 prosenttia enemmän kuin viime vuonna, mikä merkitsee henkeä kohti peräti viiden prosentin kasvua.

Riemuun ei ole kuitenkaan aihetta edes hurjimmilla optimisteilla, sillä nousu kohentaa varmuusvarastoja vain lievästi. Epävarmuus kehityssuunnasta tulee todennäköisesti jatkumaan pitkään, vuosikymmeniä. Nousuineen ja laskuineen elintarvikkeiden tuotanto henkeä kohti on polkenut paikallaan yli kymmenen vuoden ajan.

Worldwatch korostaa sitä, että maataloustuotannon kasvun kääntöpuolena on ollut luonnonvarojen lyhytnäköinen riisto, mikä vaikeuttaa uusien tuotantoennätysten tekoa.

"Tuotantokyvyn lisääntyminen 1960- ja 1970-luvuilla tapahtui oloissa, jotka eivät voi eivätkä saa toistua. Esimerkiksi vettä ei enää ole yhtä helposti saatavilla, ja riippuvuus kemiallisista torjunta-aineista myrkyttää maanviljelijöitä ja maatalousekosysteemin tasapainoa", Worldwatch raportoi.

Maailman viljankorjuuala henkeä kohti laskee, eroosio heikentää maan laatua, torjunta-aineiden käyttäjät törmäävät vihollistensa kasvavaan vastustuskykyyn, maataloustuotannon lajikevalikoima kapenee vaarallisesti, happosateet alentavat satoisuutta ja ilmastonmuutos uhkaa heikentää laajojen alueiden tuotanto-olosuhteita. - Kielteisten tekijöiden lista on pitkä.

Sillä on myös painoa ja laaja kuulijakunta. "Varoitus nälkäkatastrofista täytyy ottaa todesta", opetti kaikkea muuta kuin alarmistinen Helsingin Sanomat 14.2.96 pääkirjoituksensa otsikossa. Kirjoitus oli kommentti Worldwatchin uusimpaan Maailman tila -raporttiin.

"Valitettavasti suurin osa maailman poliittisista johtajista vähättelee selviä vaaroja tai ei tajua ollenkaan, miten kohtalokkaan nopeasti alkaneet muutokset saattavat edetä", pääkirjoituksessa arvioidaan.

Hintojen nousun kauhuskenario

Jos elintarviketuotannon kasvu jää jälkeen väestönkasvusta, se vaikuttaa kielteisesti muihinkin kuin köyhimpiin, koska seurauksena on hintojen nopea nousu.

Pitkälle tulevaisuuteen ongelmana ei ole ensisijaisesti kyvyttömyys tuottaa kylliksi elintarvikkeita vaan vähäosaisimpien ostovoiman heikkous. Hintojen tuntuvat korotukset syöksisivät tuontiruoasta riippuvaiset köyhät kehitysmaat ennenkokemattomaan kurimukseen. Tämä on Afrikan ja Etelä-Aasian kauhuskenario numero yksi. Sen torjuntaan ei ole varauduttu.

Pitkäjänteistä olisi keskittää voimia onnettomimmassa asemassa olevien maiden omavaraisuusasteen kohottamiseen. Menetelmien on perustuttava paikallisiin tuotantopanoksiin. Nämä lähtökohdat ovat ristiriidassa Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan välittömien taloudellisten intressien kanssa. Vähänkin pidemmän aikavälin tarkastelussa korostuu tuoja- ja viejämaiden, rikkaiden ja köyhien etujen yhteisyys.

"Jo vuosituhannen vaihteessa ruokahuolto voi olla sekä kansainvälisesti että kansallisesti yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Nälkä on ennenkin lietsonut levottomuuksia ja kaatanut hallituksia. Muutoksen tarve on suunnaton eikä aikaa ole hukattavissa", ravistelee Helsingin Sanomien pääkirjoituksen kirjoittaja lukijoitaan.

Aikaa hukataan koko ajan. Merkittävä osa maatalouden ratkaisuista on lyhytjänteisiä reaktioita markkinatilanteeseen. Superriisin kehitystyön parissa työskentelevien tutkijoiden aikajänne on pitempi, mutta he pystyvät vain lykkäämään ongelmien kärjistymistä kuten vihreän vallankumouksen tekijät aiemmin.

Optimistien perusteluissa usko hehtaarituottojen jatkuvaan kasvuun on keskeinen, vaikka he luonnollisesti tuntevatkin kasvunopeuden selvän hidastumistendenssin. Luonto ja varsinkin ihmiskunnan ylikuormittama luonto protestoi kasvavia tuotto-odotuksia vastaan.

Protestoi ja kostaa, ennustaa Worldwatch.

Ongelmia on, mutta perusasiat ovat hallinnassa, sanovat optimistit.

Ovatko? - Jos nälkäänäkevien suhteellinen osuus laskee samalla vauhdilla kuin viimeisen 30 vuoden aikana, heitä on 30 vuoden kuluttua ... hm, vain 800 miljoonaa. Siihen päästään, jos kaikki elintarviketuotannossa menee hyvin.

Lähteitä:

Dimensions of need. An atlas of food and agriculture, julkaisija YK:n elintarvikejärjestö FAO, Rooma 1995, 127 sivua.

*Haastattelu on alunperin julkaistu Kehitys Utveckling 3-1996:ssa