RIKKAAT JA KÖYHÄT |
RIKKAAT JA KÖYHÄT |
![]() |
+ | VAURASTUMINEN Komeita saavutuksia Päivittäinen uutisvirta maailmalta on synkkää kuultavaa ja luettavaa. Hirmuteot ja katastrofit eivät kuitenkaan ole määränneet maailmanlaajuisen kehityksen yleistä suuntaa. Sen tärkeimmät myönteiset kuvaajat pääsevät harvoin edes otsikoihin. Verrattuna 1950-lukuun ...
Samansuuntainen maailmanlaajuinen eteneminen elämän perusasioissa on mahdollista myös 2000-luvulla. Toteutuakseen se vaatii lukemattomien ihmisten uskoa inhimilliseen kehitykseen, vahvaa osaamista ja kovaa ponnistelua kuten 1900-luvullakin. Nousua kaikissa maanosissa Kehityksestä kertovat myös pitkän aikavälin talouskäyrät. Kaikki maanosat nousivat taloudellisesti 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla, mutta 1980-luvulla Afrikan, lähi-idän ja Latinalaisen Amerikan vauhti lopahti tylysti. Kymmenet maat menivät jopa takapakkia. Lähi-itä ja Latinalainen Amerikka elpyivät verkkaisesti 1990-luvulla, mutta Afrikassa henkeä kohti laskien talous polki paikallaan. Teollisuusmaiden ja kaukoidän nousu jatkui. Itä-Euroopan talous romahti, kun yksipuoluevalta ja jäykät sosialistiset rakenteet ajautuivat umpikujaan. Itä-Euroopassa ollaan siirtymässä markkinaohjautuvaan talouteen ja monessa maassa, kuten Puolassa, Unkarissa ja Virossa, talous on alkanut elpyä. Merkittävää on, että tehokkaasti toimineet entiset
kehitysmaat - Singapore, Hongkong, Taiwan ja Etelä-Korea - ovat nykyään kehittyneitä
talouksia. Ne tekivät vientivetoisilla ratkaisuillaan saman, mitä Suomi aikaisemmin. TULOKUILU SYVENEE Kohtuutonta Kasvavan vaurauden keskellä eriarvoisuus on
kärjistynyt. Uusliberalismin opit eivät ole lunastaneet lupauksiaan, vaan heikot ovat
joutuneet yhä ahtaammalle. Luvut kertovat ongelman jyrkkyydestä. Teollisuusmaiden ihmiset nauttivat ennenkokemattoman korkeasta
elintasosta, mutta suuri osa kehitysmaiden ihmisistä elää vailla vauraissa maissa
toteutuneita inhimillisiä perusoikeuksia. Pahimmillaan ero on terävä kuin elämän ja
kuoleman välinen raja. Teollisuus- Vähiten 74 62 51 9 62 100 99 70 49 Tuloerot ovat kasvaneet vuoden 1980 jälkeen myös
useimmissa teollisuusmaissa. YK:n lastenrahasto Unicef arvioi, että rikkaissa maissa joka
kahdeksas ihminen kärsii köyhyydestä, lapsista vielä suurempi osa. Britanniassa pääministeri Margaret Thatcherin ajama
uusliberalistinen politiikka kolminkertaisti köyhyydessä eläneiden lasten määrän
1980- ja 1990-luvuilla. Yhdysvalloissa lähes joka neljäs lapsi elää köyhyydessä. Teollisuusmaiden taloudellisen yhteistyön ja kehityksen
järjestö OECD varoitti kesäkuussa 2000, että lasten henkinen kehitys ja terveys
vaarantuvat, koska järjestön jäsenmaat käyttävät lasten hyväksi niin vähän
kasvaneita aineellisia voimavarojaan. Suomessa tuloerot alkoivat kasvaa 1990-luvulla. Köyhät
eivät köyhtyneet, mutta matala- ja keskituloisten tulot kasvoivat vain niukasti.
Suurituloisten reaaliansiot nousivat reilusti. Alueet eriarvoistuvat Euroopan Unioni rahoittaa mittavia ohjelmia, joilla
pyritään tasoittamaan unionin eri alueiden kehityseroja ja varsinkin estämään erojen
jyrkkeneminen. Muun muassa Irlannin ja Portugalin nousu kertoo työn tuloksekkuudesta.
Kireä kansainvälinen kilpailu rajoittaa kuitenkin vakavasti aluepolitiikan
mahdollisuuksia. Kehitysmaissa pahimmat tuloerot Tulonjako on epätasaisinta kehitysmaissa. Maailmanpankin
mukaan eniten ansaitseva viidennes kahmaisee yli puolet kaikista tuloista 11 maassa
Afrikassa sekä 15 maassa Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella. Muissa
maanosissa jyrkimmän tulokuilun maaryhmään sijoittuvat Venäjä, Ukraina, Jordania ja
Papua-Uusi-Guinea. Syvin tulokuilu vallitsee Etelä-Afrikassa, toiseksi
syvin Brasiliassa. Suomen tulonjako kuuluu maailman tasaisimpiin.
Yhdysvallat sijoittuu ääripäiden väliin. Voimakeinoilla jyrkkään tulonjakoon Maapallon kohtuuttoman eriarvoinen tulonjako heijastaa
sitä, että hyväpalkkaiset korkean osaamisen työpaikat keskittyvät maapallon
pohjoiseen osaan, huonopalkkaiset matalan jalostusasteen työpaikat etelään. Tulonjako
ei voi muuttua reilummaksi tasapuolistamatta tavalla tai toisella globaalia työnjakoa tai
ilman ennenkokemattoman suuria sosiaalisia tulonsiirtoja rikkailta alueilta köyhille. Eriarvoisuutta kärjistää se, että valtaosa maailman
miljardista työttömästä ja alityöllistetystä on kehitysmaiden kansalaisia. Epäoikeudenmukainen työn- ja tulonjako johtuu osaksi
entisaikojen siirtomaavaltojen politiikasta. Britannia, Ranska ja muut siirtomaavallat
rajasivat voimakeinoin alusmaidensa rooliksi emämaiden palvelemisen raaka-aineilla ja
muilla matalan jalostusasteen tuotteilla. Kehitysmaiden itsenäistyttyä maapallon vauras osa on
suojannut etuoikeutettua asemaansa protektionismilla. Kehitysmaiden maatalouden ja
nousevien teollisuudenalojen tuotteiden pääsyä teollisuusmaiden markkinoille on
rajoitettu monin tavoin. Raskas vastuu etelän kärkevistä ongelmista on myös
niillä kehitysmaiden itsenäisyyden ajan hallitsijoilla ja eliiteillä, joita on ohjannut
ennen muuta maanmiestensä kohtaloista vähät välittävä rahan- ja vallanhimo. Valuuttakeinottelu lisääntynyt huimasti Suuri osa ihmisten jokapäiväisestä elämästä on
paikallista. Sen rinnalla on pitkään edennyt voimakas kansainvälistymisen tendenssi.
Runsaassa kahdessa vuosikymmenessä 1970-luvun puolivälin jälkeen runsaassa kahdessa
vuosikymmenessä Kansainvälinen turismi ja liikematkailu ovat
moninkertaistuneet lyhyessä ajassa. Musiikkiäänitteiden ja tv-ohjelmien vienti sekä
ulkomaanpuhelujen kesto ovat laajentuneet nopeasti. Viime vuosina internet on
kansainvälistänyt radikaalisti tiedonvaihtoa. Suorat ulkomaiset sijoitukset Vuonna 1999 kehitysmaat vastaanottivat suoria ulkomaisia
sijoituksia yli Vauras maailma on kuitenkin pysynyt suorien ulkomaisten
sijoitusten suurimpana vastaanottajana. Teollisuusmaat saivat niitä 1990-luvulla runsaat
kaksi kertaa enemmän kuin kehitysmaat, joissa asuu ihmiskunnan suuri enemmistö.
Pitkälti yli 90 prosenttia suorista ulkomaisista sijoituksista tekivät teollisuusmaiden
yritykset ja pääomapiirit. Kiina vetovoimaisin Kolmannen maailman maiden kesken kilpailu
monikansallisten investoinneista oli epätasaista. Kymmenkunta maata sai 1990-luvulla noin
80 prosenttia kaikista kehitysmaihin kohdistetuista suorista ulkomaisista sijoituksista.
Houkuttelevimpia kohdemaita olivat Kiina ja kaukoidän muut nopeasti teollistuneet
kehitysmaat sekä Latinalaisessa Amerikassa Meksiko, Brasilia, Argentiina ja Chile. Monikansallisten kiihkeätä ryntäystä Kiinaan
ilmentää havainnollisesti se, että niillä on Kiinassa peräti 300 000 tytär- ja
yhteisyritystä. Niistä noin 150 kuuluu Nokiaan ja muihin Suomessa päämajaansa
pitäviin kansainvälisiin yrityksiin. Köyhimmät maat eivät yltäneet 1990-luvulla edes
yhteen prosenttiin kehitysmaihin tehdyistä suorista ulkomaisista sijoituksista. Monikansalliset yhtiöt siirsivät merkittävän osan
tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja muun kevyen teollisuuden tuotannostaan kehitysmaihin jo
1970-luvulla. Suuntausta on voimistanut auto- ja kemianteollisuuden sekä elektroniikan
kokoonpanolinjojen tuotannon sijoittaminen nouseviin kehitysmaihin. Kasvava pääomavirta kehitysmaasta toiseen Suorien ulkomaisten sijoitusten kasvu sisältää myös
pääomasiirtoja kehitysmaasta toiseen. Syytkin ovat samat kuin teollisuusmaista
kolmanteen maailmaan tehtävissä sijoituksissa. Työvoimavaltaisten alojen yritykset
hakeutuvat matalimpien työvoimakustannusten maihin, kunhan ne täyttävät kannattavan
tuotannon muut ehdot. Ne koskevat työvoiman laatua, kuljetusyhteyksiä ja useita muita
tekijöitä. Urheilujalkineiden maailmanmerkki Nike tarjoaa
tyypillisen esimerkin. Niken eteläkorealaiset ja taiwanilaiset alihankkijat laajensivat
1990-luvun lopulla tuotantoaan Vietnamissa, koska siellä tuotantokustannukset ovat
matalammat kuin kaukoidän useimmissa muissa maissa. Entisten kehitysmaiden - Singaporen, Hongkongin, Taiwanin
ja Etelä-Korean - yritykset tekevät nykyään huomattavia tuotannollisia investointeja
kaukoitään ja Latinalaiseen Amerikkaan. Käänne epätodennäköinen Talouden ja monen muun alan kansainvälistyminen
todennäköisesti jatkuu. Käänteen voisivat aiheuttaa Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin
kauppasota tai viimeaikaisia aseellisia konflikteja paljon laajempi yhteenotto. Myös
epätavallisen mittava ympäristökatastrofi saattaisi horjuttaa
kansainvälistymistendenssiä. Suomen rajat madaltuneet Suomessa kansainvälistyminen eteni vauhdikkaasti
1990-luvulla, varsinkin sen jälkipuoliskolla. Tavaroiden ja palvelujen viennin osuus
bruttokansantulosta kasvoi merkittävästi. Ulkomaiset sijoittajat nousivat pääosaan
Helsingin pörssissä. Yhä useampi suomalainen työskentelee ulkomailla päämajaansa
pitävissä yhtiöissä. Vuoden 1998 lopulla ulkomaisten suorien sijoitusten kanta
Suomessa oli 84 miljardia markkaa. Suomalaisyritykset kiihdyttivät investointejaan
ulkomaille. Maahanmuuttajien ja ulkomaisten turistien määrä lisääntyivät. Suomesta
lähdettiin ulkomaille työasioissa ja lomalle entistä suuremmin joukoin. Ulkomaiset yritykset kisaan Uutta 1990-luvun Suomessa oli myös se, että ulkomaiset
yhtiöt alkoivat osallistua julkisten palvelujen tarjouskilpailuihin ja voittaa niitä. Se
hankaloitti julkisen sektorin työntekijöiden asemaa ja johti useisiin työtaisteluihin
linja-autoliikenteessä ja jätehuollossa. Jo aikaisemmin moni kunta oli avannut kilpailun
julkisista hankinnoista ulkomaisille yrityksille. Ulkomaisten yhtiöiden osallistuminen julkisrahoitteisten
palvelujen tarjouskilpailuihin lisäsi julkisen sektorin organisaatioiden toimia
kilpailukykynsä parantamiseksi sekä synnytti keskustelua julkisten palvelujen
laatunormeista. Kaupan uudet säännöt uhkaavat Vuoteen 1994 asti maailmankauppaa koskevat sopimukset rajoittuivat
tavarakauppaan. Ns. Uruguayn kierroksella sopimusalaa laajennettiin niin, että
sääntöjä sovelletaan myös palveluihin, investointeihin ja tekijänoikeuksiin. Se
merkitsee kasvavaa painetta avata terveydenhuolto ja koulutus monikansallisten yritysten
voitontavoittelulle. Maailman kauppajärjestö WTO arvioi, että vuosittain maailman
terveydenhuoltoon käytetään 2 200 miljardia dollaria. YK:n kauppa- ja
kehitysjärjestön Unctadin laskelman mukaan määrä on vielä suurempi, 3 300 miljardia
dollaria. Koulutukseen julkinen sektori sijoittaa vuosittain yli 1 000 miljardia dollaria. Terveydenhuollon ja koulutuksen monikansalliset yritykset
painostavat päättäjiä sallimaan vapaan kansainvälisen kilpailun mahtavista
määrärahoista. Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa voimakkaimmin asiaa on ajanut
Yhdysvallat. Julkisalojen kansainvälinen liitto PSI pitää terveydenhuollon
ja koulutuksen avaamista nykyistä laajemmin yksityiselle voitontavoittelulle vaarallisena
kehityssuuntana. Se uhkaa heikentää ympäri maailmaa sekä pienituloisten ulottuvilla
olevia palveluja että julkisten palveluorganisaatioiden henkilökunnan asemaa. PSI:n mukaan julkisten palvelujen kansainvälinen kauppa tulee
kuitenkin vääjäämättä lisääntymään, koska suuri osa maailman maita on jo
Uruguayn kierroksella sitoutunut palvelujen kilpailuttamiseen. Suomi kuuluu näihin
maihin. Muutoksia molempiin suuntiin Talvella 2000 pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV
kilpailutti 25 seudullista bussilinjaa. Edellisen tarjouskilpailun voittaja ulkomaisen
pääoman hallitsema yhtiö hävisi 17 linjaa. Kunnallinen HKL-Bussiliikenne sai niistä
hoitaakseen yhdeksän reittiä. Suomalaisen Lassila & Tikanojan omistama Säkkiväline osti
vuoden 2000 alussa noin 600 miljoonalla markalla amerikkalaisomisteisen WM
Ympäristöpalvelut Oy:n. Lähes kymmenen vuotta Suomen jätehuollon töistä kilpaillut
amerikkalaisyhtiö vetäytyi Suomen markkinoilta emoyhtiön ajauduttua vaikeuksiin
Yhdysvalloissa. Tapaukset heijastavat sitä, että toimeksiannot eivät
pelkästään siirry suomalaisilta organisaatioilta ulkomaisille ja kunnallisilta
yksityisille, vaan muutoksia tapahtuu myös päinvastaiseen suuntaan. Ulkomainen pääoma Vahvimmilla kilpailussa ruokapalveluista ovat ranskalainen Sodexho
ja suomalaisen perheyrityksen Fazerin omistama Amica. Joulukuussa 1999 ulkomainen
rynnistys jatkui, kun alan suurimpiin yrityksiin maailmassa kuuluva Compass Group
rantautui Suomeen. Lähes 200 000 työntekijän yhtiön omistama Eurest Finland osti
silloin Ateria Henkilöstöravintolat. "Eurestin tulo Suomeen kiristää
entisestään henkilöstöravintoloiden rajua kilpailua", kommentoi toimittaja
Riitta Korhonen kauppaa Talouselämä-lehdessä. Helsingin kaupungin Helsinki Catering
liittyi kilpailuun vuonna 1999. Ulkomainen raha hallitsee Helsingin pörssiä Huhtikuun lopulla 2000 ulkomaiset sijoittajat omistivat 88 prosenttia Nokian osakkeiden arvosta, 60 prosenttia Stora Ensosta ja 57 prosenttia UPM-Kymmenestä. Helsingin pörssin kaikkien osakkeiden 2 500 miljardin markan arvosta 70,5 prosenttia oli ulkomaisessa omistuksessa. Ulkomaisten yritysten palveluksessa Vuonna 1998 Suomessa toimineiden ulkomaisten tytäryritysten ja sivuliikkeiden palveluksessa oli Suomen Pankin selvityksen mukaan 182 000 työntekijää. Määrä kolminkertaistui puolessa vuosikymmenessä. Suurimpia ulkomaisia työllistäjiä olivat Ruotsissa ja Yhdysvalloissa päämajaansa pitäneet yritykset. Ulkomaiset yritykset vastaavat jo noin kuudesosasta kaikkien Suomessa toimivien yritysten liikevaihdosta. Suomalaiset sijoittavat ulkomaille: Suomalaiset eivät ole sijoittaneet ulkomaisiin osakkeisiin ja arvopapereihin läheskään yhtä innokkaasti kuin ulkomaiset tahot Helsingin Pörssiin. Suomen Pankin mukaan suomalaisten tahojen hallussa oli vuoden 1999 lopussa ulkomaisia arvopapereita 182 miljardin markan arvosta. Siitä oli kiinni joukkolainoissa 99, osakkeissa 75 ja rahamarkkinapapereissa 8 miljardia markkaa. Sijoituskantaa hallitsivat 74 prosentin osuudella EU-maissa sijaitsevat kohteet. Yhdysvaltojen osuus oli 13, EU:n ulkopuolisten Euroopan maiden runsaat 5 ja Aasian vajaat 5 prosenttia. Saksa, Ruotsi ja Yhdysvallat muodostivat kohdemaiden kärkikolmikon. Työeläkelaitosten hallussa oli 36 prosenttia ulkomaille tehdyistä arvopaperisijoituksista, pankkien 17 prosenttia ja muiden rahoituslaitosten - kuten vakuutusyhtiöiden ja sijoitusrahastojen - 42 prosenttia. Pääosa Kuntien eläkevakuutuksen varoista ulkomaisissa osakkeissa ja korkosijoituksissa Kesäkuun lopussa 2000 Kuntien eläkevakuutuksen rahastojen kirjanpitoarvo oli 63,6 miljardia markkaa. Se moninkertaistui 1990-luvulla. Vuoteen 1997 asti laitoksen sijoitukset kohdistuivat pääosin kotimaahan, mutta sen jälkeen ulkomaille sijoitetun pääoman osuus kasvoi nopeasti. Kesäkuun lopussa 2000 varoista oli sijoitettu ulkomaisiin osakkeisiin 20,8 miljardia markkaa. Yhtä paljon oli kiinni ulkomaisissa korkosijoituksissa. Kotimaisia osinko-, korko- ja kiinteistösijoituksia Kuntien eläkevakuutuksella oli kirjanpitoarvoltaan 22,0 miljardia markkaa. "Sijoitusten hajauttaminen kansainvälisesti vähentää riskiä tuotto-odotuksesta tinkimättä", Kuntien eläkevakuutuksen suunnittelujohtaja Jari Sokka perustelee. "Maailman osakeindeksi liikkuu ylös ja alas maltillisemmin kuin Suomen pienet ja keskittyneet sijoitusmarkkinat." Yli puolet Kuntien eläkevakuutuksen sijoituksista ulkomaille kohdistuu euroalueelle. Osansa ovat saaneet myös Britannian, Sveitsin, muiden Pohjoismaiden, Yhdysvaltojen ja Japanin sijoituskohteet. KASVAVA RIIPPUVUUS Epäreilu työnjako jarruttaa Etelän ja pohjoisen jyrkkä työnjako on moraalisesti kestämätöntä, mutta se ei ole asetelman ainoa ongelma. Miljardien ihmisten asuttaman alueen alikehitys jarruttaa koko maailmantalouden kehitystä. Noustessaan taloudellisesti etelä ei ole teollisuusmaille pelkästään uhka, vaan se tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia. Se näkyy havainnollisesti Suomen ulkomaankaupassa. Kaukoidän nopeasti vaurastuneista kehitysmaista on tullut Suomelle sekä tärkeitä vientikohteita että tavarantoimittajia. Hyväksi suomalaisille: Kaukoidän yhdeksän nopeasti teollistuneen kehitysmaan osuus Suomen viennistä oli 2,2 prosenttia vuonna 1986, 4,8 prosenttia vuonna 1991 ja 8,0 prosenttia vuonna 1995. Vastaavasti Suomen tuonti niistä kasvoi ripeästi. Suomi toi etupäässä työvoimavaltaisen teollisuuden tuotteita ja vei korkean jalostusasteen tuotteita. Molemmat osapuolet hyötyivät, ja prosessi jatkuu yhä samansuuntaisena. Suomessa se osaltaan ylläpitää vientiteollisuuden työllisyyttä ja kuluttajat hyötyvät edullisten kulutustarvikkeiden tarjonnasta. Kauppa muiden kolmannen maailman alueiden kanssa ei tarjoa samalla tavalla myönteistä esimerkkiä kasvavasta, molemminpuolisesta hyödystä. Suomen tuonti Latinalaisesta Amerikasta, Etelä-Aasiasta ja Afrikasta on rajoittunut vuodesta toiseen raakakahviin, hedelmiin ja muihin matalan jalostusasteen tuotteisiin. Tuonnin pysähtyneisyys heijastaa kolmannen maailman laajan osan talouskehityksen vakavia ongelmia. Suomen vienti talousongelmista kärsiville alueille on kehittynyt hitaasti. Ylijäämäistä Suomen vienti kehitysmaihin oli 1990-luvulla selvästi
suurempaa kuin tuonti kehitysmaista. Eniten ylijäämää tuotti kauppa kaukoidän
nopeasti kehittyneiden maiden kanssa, vaikka vuosikymmenen lopulla niiden talouskriisi
kavensi ylijäämää tuntuvasti. Suomen tuonti niistä jatkoi kasvuaan, mutta Suomen
vienti laski.
Suomen vienti kaukoidän nopeasti Kaukoidän talouskriisistä Huimaa vauhtia kasvanut kaukoidän talous ajautui kriisiin 1990-luvun loppuvuosina. Kasvu kääntyi hetkellisesti jyrkkään laskuun. Alueella kymmenen miljoonaa ihmistä menetti työpaikkansa. Kymmenet miljoonat vajosivat uudestaan alle köyhyysrajan. Kriisi jarrutti Suomenkin taloudellista kasvua. Vientiteollisuuden tilaukset kaukoidästä vähenivät. Haittaa lisäsi se, että kaukoidän pudotus haavoitti vakavasti Venäjän muutoinkin huonokuntoista taloutta. Työpaikkoja uhkaava kilpailu Työvoimavaltaisilla aloilla, kuten maataloudessa sekä vaatetus-, tekstiili- ja nahkateollisuudessa, kehitysmaiden kilpailu uhkaa teollisuusmaiden yrityksiä ja työpaikkoja. Pohjoisen kevyessä teollisuudessa uhka on toteutunut ja johtanut miljoonien työpaikkojen menetyksiin, vaikka toimialoja on puolustettu kaupan esteillä, protektionismilla. Työpaikkojen menetykset eivät ole kuitenkaan merkinneet länsimaille pelkästään tappiota, koska kuluttajina vauraiden maiden kansalaiset ovat hyötyneet matalapalkkamaiden tuotteiden halpuudesta. Etelän tappiot Kehitysmaille kansainvälisen kaupan vapautuminen on ollut ristiriitaista. Työvoimavaltaiset vientialat ovat nousseet, mutta markkinoiden avaaminen monikansallisten yritysten tuotteille ja tuotannolle on johtanut lukemattomien kotimaisten yritysten kaatumiseen ja miljoonien työpaikkojen lopettamiseen. Myös kehitysmaiden yritysten keskinäinen kilpailu on aiheuttanut samanlaisia ongelmia. Kuvaava esimerkki on Afrikan tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tyly kohtalo Aasiasta vyöryneen tuonnin puristuksessa. |
+ | ![]() |
+ |
Maailmantalouden
Eriarvoisuus on venynyt - tai venytetty - niin pitkälle, että maailman kolmen rikkaimman ihmisen varat ovat suuremmat kuin niiden 600 miljoonan ihmisen, jotka asuvat 48 köyhimmässä maassa.
"Globalisaation päävälineitä ovat maailmankauppa, kansainväliset valuutansiirrot, suorat ulkomaiset sijoitukset ja yksityisyritysten muut rajoja ylittävät sidokset. Globalisaatio puolestaan luo olosuhteet, jotka edelleen laajentavat näitä siirtoja ja sidoksia." - YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön Unctadin pääjohtaja Rubens Ricupero helmikuussa 2000
Stora Enson Kaukopään tehtaan pääluottamusmies Ilkka Nokelainen ei ole sen enempää yllättynyt kuin huolissaankaan työnantajan ostoksesta (Consolidated Papers) ... Pääluottamusmies uskoo, että kansainvälistyminen on henkilöstölle pääosin hyvä asia." - Helsingin Sanomat 23.2.2000 |
+ | ![]() |