Arabikansojen ystävyysseuran tavoitteista
Arabikansojen ystävyysseuran tavoitteena on lisätä arabimaiden ja –kulttuurin tuntemusta Suomessa ja edistää rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumista näissä maissa. Seuran toimintaan kuuluvat kehitysyhteistyö ja humanitaariset avustusprojektit, kuten palestiinalaisten pakolaislasten kummiverkoston ylläpitäminen. Seura pyrkii edistämään rauhanomaisia ratkaisuja alueen poliittisiin kriiseihin vaikuttamalla poliittisiin päätöksentekijöihin ja jakamalla tietoa kriiseistä ja niiden ratkaisumahdollisuuksista.
Yksi seuran tavoitteista on oikaista Suomessa, kuten yleensä länsimaissa, vallitsevia stereotypioita arabimaiden asukkaista kehittymättöminä, väkivaltaa kannattavina ja länsimaille vihamielisinä ihmisinä. Näihin kansoihin lähemmin tutustuvat kohtaavaat kuitenkin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä, jotka suhtautuvat suvaitsevasti ja kiinnostuneesti vieraaseen ja joiden käyttäymisessä näkyy vanhan kulttuurin vaikutus.
Useita arabimaita vaivaavat poliittiset kriisit sekä yleinen taloudellinen ja sosiaalinen alikehittyneisyys, hyvän hallinnon ja demokratian puute. Niiden suhde ”länsimaailmaan” on ollut kolonialistinen alistamissuhde. Imperialistiset vallat ovat hallinneet niitä, turvautuen usein sotilaalliseen voimaan ja verenvuodatukseen. Ne ovat vetäneet rajoja omien etupiiriensä mukaan sekä tukeneet eri maita ja hallitsijoita omien taloudellisten ja strategisten etujensa mukaisesti. Tämä politiikka jo sinänsä on alkusyynä moniin maita vaivaaviin kriiseihin ja yhteiskunnallisiin jännitteisiin. Arabimaissa on lisäksi omia sisäisiä kehitystä estäviä tekijöitä, menneeseen loistoon ja vanhentuneisiin oppeihin takertuvia asenteita, jotka estävät maiden taloudellisten resurssien käyttämistä niiden kehittymiseen sekä nykyaikaista tiedettä ja tekniikkaa saamasta niissä jalansijaa. Lisäksi tuhansia vuosia jatkunut asutus ja viljely ovat köyhdyttäneet maaperää ja luonnonvaroja.
Länsimaiden ylivallan ja kulttuuriseksi sorroksi koetun taloudellisen vallan vastapainona arabimaissakin on syntynyt fundamentalistisiin oppeihin tukeutuvia liikkeitä. Usein ne ovat alun perin pyrkineet etupäässä vastustamaan maallistumista ja kohentamaan köyhyydestä kärsivien ihmisten oloja, mutta jotkut ovat sittemmin radikalisoituneet ja irtautuneet väkivaltaa ja terrori-iskuja käyttäviksi ryhmiksi. Tämän liikkeen voimakkaana pontimena toimivat alun perin kylmän sodan aikana Afganistanin sodassa toisen suurvallan tiedustelupalvelun tuella perustetut mujaheddin-taistelijoiden koulut ja harjoitusleirit. Vaikka tällaiset ryhmät edustavat vain pientä vähemmistöä koko väestöstä, leimaa niihin kohdistuva ”terrorismin vastainen sota” yhä enemmän johtavien länsimaiden suhdetta arabimaihin. On myös havaittavissa tietoistakin vastakkainasettelun rakentamista lännen sekä arabi- ja laajemmin koko islamilaisen maailman välille.
Arabikansojen ystävyysseura ei hyväksy minkäänlaista terrorismia, yksittäisten ryhmien tai valtioiden taholta. Terroritekojen ohella seura tuomitsee armeijoiden suorittamat murhat, kidutuksen, kotien ja viljelysten tuhoamisen ja mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen.
Terrorismia ja väkivaltaa torjutaan tehokkaimmin lisäämällä oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, demokratiaa ja maiden itsemääräämisoikeutta sekä tukemalla maiden sosiaalista ja taloudellista kehitystä niiden omista tarpeista ja lähtökohdista. Se, että voimavarat käytetään pääasiassa sotilaalliseen väliintuloon ja omia taloudellis-strategisia etuja tukevien valtasuhteiden pönkittämiseen, toimii näitä päämääriä vastaan. Aluetta vuosikymmeniä vaivanneisiin poliittisiin kriiseihin on saatava oikeudenmukaiset ratkaisut. Ensi sijassa Palestiinan kansan sorto on lopetettava. Palestiinalaisten on saatava itsenäinen, elinkelpoinen valtio YK:n päätöslauselmien mukaisesti ja palestiinalaispakolaiskysymys on ratkaistava oikeudenmukaisesti. Irakin miehitys on lopetettava ja maa on siirrettävä YK:n valvonnassa Irakin kansan täyteen hallintaan.