| Kirje Itä-Jerusalemista | |
|
Tänä aamuna perheemme heräsi kirkuviin ääniin kello 4, ja aloimme katsella ympärillemme ja ihmetellä, mitä oli tapahtumassa, mutta emme nähneet mitään. Niinpä nousimme talon katolle (talomme on kolme kerroksen korkuinen) ja näimme kymmenien Israelin armeijan ja erikoisyksiköiden sotilaiden, rajapoliisien, ambulanssien, paloautojen ja poliisiautojen ympäröivän naapurimme Abu Eishehin taloa ja komentavan perhettä lähtemään talosta, koska he aikoivat tuhota sen. Melkein kahden tunnin ajan talossa asuvat perheet kieltäytyivät lähtemästä, ja pian heidät raahattiin ulos väkisin. Jotkut tulivat hakatuiksi ja heidät oli vietävä sairaalaan. Muutamien viime kuukausien aikana Abu Eishehin tapaus on ollut oikeudessa, ja perhe on vienyt asian korkeimpaan oikeuteen joitakin viikkoja sitten, mutta tietysti he hävisivät jutun. Israelin hallitus päätti hävittää talon, koska se oli rakennettu "laittomasti". Tämä ei ole ensimmäinen tuhottu palestiinalaistalo Itä-Jerusalemissa eikä se varmasti tule olemaan viimeinen. Satoja palestiinalaisten taloja on tuhottu sillä perusteella, että ne ovat "laittomasti" rakennettuja, koska Israel jatkaa rakennuslupien eväämistä palestiinalaissyntyisiltä asukkailta Itä-Jerusalemissa. Useimmat talot alueilla, minne on rakennettu siirtokuntia, ovat joutunet hävityksen kohteiksi. Kuten kaikki tiedätte, NNKY:n vieressä on Shim'on Essidiqin hauta, jonka väitetään olevan hyvin tärkeä israelilainen muistomerkki. Israelin hallitus suunnittelee nyt haudan lähelle uutta siirtokuntaa, johon tulee 201 asuntoa noin 1000 israelilaiselle siirokuntalaiselle, ja aikoo evakuoida 20 alueella ja sen ympärillä asuvaa Itä-Jerusalemin palestiinalaisperhettä. NNKY:n rakennus on vastapäätä tätä aluetta ja voi joutua vaaraan tulla puretuksi, tai israelilaisen tulla siirtokunnan naapuriksi, jos se pidetään "hengissä", ja mahdollisesti meidän täytyy alkaa kulkea tiukan turvallisuusjärjestelmän läpi päästäksemme tiloihimme. Kuinka ihmeessä tällaista voi tapahtua? Niille, jotka ovat unohtaneet, että Itä-Jerusalem on miehitetty alue, minulla on kerrottavaa... me tulemme jatkamaan tämän kaiken kärsimistä, kunnes miehitys on ohi. Mutta toivon myös, että Itä-Jerusalemissa tulee myös olemaan palestiinalaisia juhlimassa päivää, jolloin miehitys on ohi. Siihen saakka joudumme katsomaan talojen, maan ja omistusoikeuksien riistämistä ja vain dokumentoimaan ja raportoimaan näitä kertomuksia, koska me palestiinalaisina ja koko muu maailma ovat osoittaneet, että emme kykene tekemään asialle mitään?? Surullista, että meillä ei ole edes paimenta vartioimassa Itä-Jerusalemia. Kuinka pitkälle asioiden tila jatkuu sellaisena, että kukaan ei pysty pysäyttämään Israelia jokapäiväisesti rikkomasta kansainvälistä oikeutta? Kansainvälinen oikeusistuin on vahvistanut, että "eristysmuuriksi" kutsutun muurin rakentaminen on laitonta, mutta kuitenkin Israel jatkaa tämän muurin rakentamista ja kokonaisen pääsylupajärjestelmän vakiinnuttamista. Me olemme jopa lakanneet puhumasta siitä ja kuljemme sen kautta joka päivä. Tämä on uutta todellisuuttamme. Abu Eishehin asuinrakennuksessa on neljä kerrosta, ja siinä asuu kahdeksan perhettä. Heidät kaikki evakuoitiin tänä aamuna ja he seisoivat ulkona kadulla katsellen oman talonsa purkamista silmiensä edessä. Yksi asukkaista on matkalla ulkomailla, joten palatessaan heidän on keksittävä uusi asumismuoto kadulla. Kaikki huonekalut, henkilökohtaiset tavarat, muistot ja arvoesineet ovat sisällä, ja tulevat kohta haudatuiksi kivimurskan alle. Tämä on ollut tarinamme vuodesta 1948 lähtien, ja näyttää olevan kertomuksenamme niin kauan kunne Israel ja muu maailma ymmärtävät, että talojen tuhoamisen, ihmisten tekemisen kodittomiksi ja maan pakkolunastusten vallitessa ei voi olla rauhaa. Jerusalemissa asuvina palestiinalaisina olemme jatkuvasti "asukkaita", emme kansalaisia, ja Israelilla on oikeudet lopettaa asumisoikeutemme erilaisten mekanismien avulla, mitä se on tehnyt vuodesta 1967. Hiljattain rouva Mona Nasir, joka on NNKY:n edellisen pääsihteerin Abla Nasirin tytär, kadotti israelilaisen henkilökorttinsa ylittäessään siltaa matkalla veljensä häihin. Hänen Yhdysvalloissa syntyneelle lapselleen on myönnetty vain kuukauden viisumi, ja Mona oli anottava neljä kertaa sen uusimista, jotta hän ehtisi osallistua veljen häihin. Monalle itsellee sanottiin, että jos hän lähtee Jerusalemista tämän kerran, hänen sallitaan palata vain turistina. Kuvitelkaa, jollakin, joka on syntynyt maassa, ei ole oikeutta palata sinne. Tätä perustellaan sillä, että hän asuu Yhdysvalloissa (koska hän meni naimisiin siellä asuvan palestiinalaisen kanssa) ja että Yhdysvallat on nyt hänen elinympäristönsä. 90 % Israelissa tällä hetkellä asuvista israelilaisista on muuttanut Israeliin vuoden 1948 jälkeen ja suurin osa on tullut Euroopasta, Yhdysvalloista tai muualta maailmasta, ja nyt maahanmuuttajilla on enemmän oikeuksia kuin palestiinalaisilla, jotka ovat asuneet täällä satoja vuosia. He voivat valita asuinpaikkansa, heille tarjotaan rakennuslupia, heillä on täydet kansalaisoikeudet!!! Lehdistö ja YK:n tarkkailijat tulivat naapuritaloihin, ja katot täyttyivät valokuvia ottavista, filmaavista ja katselevista ihmisistä. Kello 9 aamulla armeija tuli kaikkiin naapuritaloihin ja kadullemme, sulki sen ja komensi kaikki katoilla olevat poistumaan ampumisen uhalla. Myöhemmin paikalle saapui palestiinalaisia poliitikkoja sekä PNA:n ja Islamislaisen Awqafin edustajia, ja armeija syöksyi paikalle määräten heidät poistumaan. He sulkivat osan päätiestä (joka yhdistää Jerusalemin Ramallahiin) ja estivät lehdistöä selostamasta tapausta. Yksi Abu Eishehin pojista seisoi naapurimme talon katolla ottaen talosta kuvia, joiden tiesi tulevan pian esittämään "entistä kotitaloaan". En ole varma, tuleeko heillä tai kenelläkään talon muilla asukkailla olemaan kattoa päänsä päällä tänä yönä. Tavallisesti, kun palestiinalaiset saavat ilmoituksen talon purkamisesta, hänelle annetaan mahdollisuus purkaa oma kotinsa, mistä Abu Eishehin perhe ilmeisesti oli kieltäytynyt. Jos israelilaiset tekevät purkutyön, he lähettävät laskun omistajille, joiden on kustannettava purkamiskustannukset, poliisivalvonnan ja muut kustannukset. Tämä tulee kodittomaksi joutumisen lisäksi, ihmisten on maksettava vääryyden kustannukset. Toinen vaihtoehto on, että israelilaiset rikkovat perustukset, ja antavat heille muutaman päivän aikaa viedä purkaminen loppuun. On jo lähes puolipäivä, ja saavuin juuri työhön ymmärtäen, että tästä ei tule normaali työpäivä. Monet päivät eivät ole olleet normaaleja päiviä, mutta meidän on jatkettava eteenpäin. Joka päivä meillä on uusi tarina jaettavanamme ja joka päivä on uusi kärsivä perhe, uusia vankeja, uusia marttyreja ja lisää kärsimyksiä. Tänään saamma vieraaksemme ryhmän, joka vierailee NNKY:ssä ja NMKY:ssä osana Oikeudenmukaisuuden matkaa, ja minun on jaettava heidän kanssaan tänään ikuinen epäoikeudenmukaisuuden matkamme ja ihmetellä, tuleeko maassamme koskaa olemaan oikeudenmukaisuutta. Kello 11.30 minun oli pantava äitini autoon ja otettava riski ajamalla kadullamme, joka oli armeijan ajoneuvojen sulkema ja massoittain armeijan täyttämä, ja väiteltävä heidän kanssaan, että äitini oli päästävä sairaalaan dialyysi-istuntoon. Ainakin kymmenen sotilasta ryntäsi autolleni, kun pääsin kadun keskelle, ja vaati minua pysähtymään heti. Vaati paljon väittelyä armeijan päästämiseksi meidät menemään, minkä he lopulta tekivät, mutta useimmat naapureistamme olivat vankeina kodeissaan, eivätkä todennäköisesti pääse lähtemään ennen kuin "operaatio" on suoritettu. Ihmettelen myös, milloin minun sallitaan viedä äitini takaisin kotiin ja toivon meidän pääsevän kotiin säälliseen aikaan. Äitini sanoi muistavansa vielä, kuinka hän jätti kotinsa Jaffassa 1948 ajatellen olevansa poissa vain muutamia tunteja ja voivansa sitten palata. Hän ja sadat tuhannet muut palestiinalaiset eivät kuitenkaan voineet koskaan palata tähän päivään saakka, ja tänään Abu Eishehin perhe on pakotettu lähtemään kodistaan tietäen, että heillä ei ole mitään taloa, johon palata. Joka päivä lisäämme uusia palestiinalaisia pakolaisten ja kodittomien listaan, ja ihmettelen, koska tulee päivä, jolloin kaikilla näillä ihmisillä on oikeus palata kotiin?Mira Rizek Pääsihteeri. Palestiinan Nuorten naisten kristillinen yhdistys Jerusalem http://www-ywca-palestine.org |